Maailman ainoa ammattilanen?

”Keskity omaan tekemiseesi, älä muiden”, kuuluu vanha viisaus. Viisauksissa onkin usein vinha perä, mutta itse olen vakuuttunut, että en olisi kyennyt kehittymään urheilijana edes tälle tasolle tarkkailematta muiden tekemisiä.

---

Johan Runesson:

viikko 25: (”Edellisviikolla kaksi lepopäivää, seuraavalla viikolla kolme harjoitusta. Sen vuoksi mahdollista harjoitella noin kovaa.”)

ma; kaksi intervallia 70-20 ja 3 min?

ti; voimaharjoitus juosten 10 km sis. useita 20 x kyykkyyn-ylös ja perään mäki juosten kovaa

ke; 4x4 min metsässä

to; ap; 8 km testijuoksu ip; 4 x 5 min intervallit mäkisellä reitillä

pe; 8 km tyyppimaastosuunnistus kovaa

la; radalla 4 x (400 m + 300 m + 200 m + 100 m)/1 min 90% vauhdilla

su; juoksu 1 h + 4x90 sek (mäkeen) + 30 min

Timo Sild:

Kovimmalla harjoittelukuukaudella 60 h juoksua (k/a 15 h/viikko)

Pitää pitkistä harjoituksista (juoksu 2 h, uinti 2 h tai hiihto 3 h)

1 h 30 min maastojuoksu (ilmeisesti kovaa) kehittävin harjoitusmuoto

Stephan Kodeda:

viikko 20:

ma; 3 x 2 km/7:00 / 2:30

ti; 2 x (800m/2:24+400m/1:10) / 3min + 4x600m/1:48 / 3 min kävelypalautus

ke; 20 km/79:13

to; 4x(800 m/2:26 hölkkäpalautus 400 m)

pe; sprinttikisa Göteborg 3,6 km

la; keskimatkan kisa Göteborg 5,2 km

su; pitkänmatkan kisa Göteborg 12,4 km

viikko 10: (leiri Tshekin a-maajoukkueen kanssa)

su; ap; viivasuunnistus 7,5 km ip; parisuunnistus11,4 km

ma; ap; keskimatka kovaa 4,3 km ip; keskimatka kovaa 5,6 km

ti; ap; suunnistusvetoja 7 km ip; suunnistus kovaa 7,7 km

ke; ip; sprintti kovaa 2,9 km

to; ap; pitkä kovaa 14,9 km ip; leimausharjoitus?

pe; ap; viestiharjoitus kovaa 7,8 km ip; ylivauhtisuunnistus 2x600 m +1,3 km

la; kotimatka

Soren Bobach:

viikko: (Haldenin suunnistajien leiri)

ma; 2 taitoharjoitusta, toinen kovaa - 1:52 yhteensä

ti; ap; keskimatkan kisa ip; taitoharjoitus - 2:11 yhteensä

ke; ap; pitkän matkan kisa +70 min ip; taitoharjoitus - 2:14 yhteensä

to; ap; lyhyt pitkämatkan kisa ip; taitoharjoitus - 2:33 yhteensä

pe; ap; keskimatkan kisa ip; taitoharjoitus - 1:58 yhteensä

la; ip; juoksu + taitoharjoitus - 2:02 yhteensä

su; ap; taitoharjoitus ip; sprintti kovaa - 1:37 yhteensä

Ulf Forseth Indgaard:

viikko:

ma; hiihto 2h

ti; hiihto 3h

ke; ap; intervallit 5x6 min 1,5 h ip; hiihto1,5 h

to; suunnistus 1h

pe; ap; voimaharjoitus 1,5h ip; juoksu 2h

la; ap; reipasvauhtinen suunnistus1.5 h ip; juoksu 2 h

su; keskikovat intervallit 5x8 min 1,5 h

---

Tuossapa on kilpailukauden -08 menestyneimpien miesjunioreiden kovimmat harjoitusviikot (pl. Timo Sild) harjoituskaudelta 07–08. Yhtään kolmen harjoituksen päivää ei noihin viikkoihin ole mahtunut, osalla vaikuttaa kotioloissa kahdenkin harjoituksen tekeminen päivässä olevan harvinaista.

Omalla päivittäisellä rytmityksellä pyrin keskimäärin kolmeen harjoitukseen päivässä, kovimmilla viikoilla neljään (joskus hulluina vuosina viiteenkin). Pääperiaatteena minulla on, että kehoni tarvitsee vähintään yhden tukiharjoitteen - palauttavan, valmistavan, herättelevän, suorituskyvyn kannalta turhien ominaisuuksien rassaamisen - yhtä kovaa harjoitusta - teho- tai määräharjoitusta - kohti.

Miksi minua menestyneemmät junnuhuiput eivät harjoittele kuin kerran päivässä? Onko heidän muu elämänsä niin hektistä, että aika ei riittäisi kahteen tai kolmeen harjoitukseen päivässä? Onko siis niin, että taistelen ammattilaisena täysin amatöörejä vastaan?

Kuulostaisi lohduttomalta tulevaisuuden kannalta, jos maailman ainoana ammattimaisesti satsaavana huippujunnuna en kykenisi kovimpien junnujen suorituskykyyn kauden tärkeimmissä arvokilpailuissa. Uskon kuitenkin, että maailman junnuhuiput eivät jätä harjoitteluaan yhteen päivässä sen vuoksi, että heillä ei olisi aikaa tai he eivät viitsisi uhrata koko päivää huippu-urheilun alttarille, vaan siksi, että hekin ovat löytäneet oman optimaalisen tapansa valmentautua. Jos keho tarvitsee tunnin intervalliharjoituksesta palautumiseen lähes vuorokauden, lienee mielekkäintä palautella vajaa vuorokausi.

Suorituskykyä kehitetään spesifisellä harjoittelulla. Aiemmin mainitsemani tukiharjoitteet eivätkä myöskään hitaat, pitkät lenkit suoranaisesti vaikuta suorituskykyyn. Siksi uskon junnuhuippujen harjoittelevan harvoin. Kun pääosa päivän pääharjoituksista on kilpailuvauhtisia ja lajinomaisia, voi tulla liian kuormittavaksi tehdä lisäksi vielä kaksi-kolme harjoitusta päivään - vuoden ympäri. Jos keho ei yksinkertaisesti palaudu palauttavalla harjoittelulla, on niiden tekeminen tyhmää. Jos määräharjoittelu haittaa spesifisen harjoittelun rytmiä, voi tuntua turhalta rakentaa pohjaa, sehän kehittyy harjoitusvuosien kuluessa. Vaarana vain on, että kun rakennetaan lasiseinää lasiseinän päälle, on rakennelma vaarassa romahtaa. Huippukunnon päälle rakennettu tikki voi viedä huipulle - ja tuoda sieltä nopeasti alas.

Omassa filosofiassani vankalla harjoituspohjalla on hieman korostettukin merkitys: Tehoharjoittelu hyvin palautuneena on nopea tapa kehittää suorituskyky huippuunsa, pitkällä tähtäimellä se ei kuitenkaan tuota parasta lopputulosta. Siinä on porsaanreikäni maaliman huipulle..?