HC-kategorian harjoittelusta HC-harjoituksiin

Tarkkasilmäisimmät nihilistit voivat harjoituspäiväkirjastani huomata harjoitusmäärieni palanneen 15-vuotiaan pellolaispojan tasolle. Useamman vuoden ajan harjoitusvaikutus syntyi harjoituksesta toisensa perään ja toteutus aiheutti närää kun aikaa ei mitenkään voinut jäädä koulunkäynnille, palautumiselle ja kehittymiselle. Urheilu-urani evoluutio on saapunut jo teininä ennakoimaani pisteeseen jolloin määrät putoavat mutta silti harjoittelu kovenee. Päiväkirjaan päätyvä harjoittelu haukkaa vähemmän aikaa päivästä mutta silti urheilun ohella en enää ehdi opiskella tai käydä töissä.

Toissapäivänä tein edellisen kovan harjoituksen ja silti vielä tänäänkin se painaa jaloissa. Tällainen lepäily ei onnistunut, tai paremminkin ei ollut tarpeen aiemmin. Yksittäiset kovat harjoitukset jäivät keskitason kategoriaan mutta yhdessä ne näyttivät ulkopuolisen silmin HC-kategorian raastolta. Nyt pyrin siihen, että yksittäiset harjoitukset kipuavat HC-kategoriaan vauhtiensa, tehojensa ja raastojensa ansiosta mutta seuraavaan vastaavanlaiseen harjoitukseen lähtiessä edellisen aikana kosketusetäisyydellä ollut risti ei enää ole näkyvissä. Uskon, että tässä vaiheessa uraa olen pohjani hankkinut ja nyt on enää kuljettava hissin lailla äärimmäisestä rasituksesta palautuneeseen tilaan niin usein kun mahdollista.

Sitä en tiedä miten tämä sopii tulevaisuuden MM-kisaohjelmaan. Niin pitkään kuin pitkämatka väliaikalähdöllä säilytetään jokavuotisessa kalenterissa on minun henkilökohtainen kuninkuusmatka tiedossa. Edelleen olen sitä mieltä, että sekaparisprinttiviestit ja vastaavat saattavat lajin kuin lajin naurunalaiseksi mäkihypystä ja ampumahiihdosta alkaen. Kun siihen yhdistetään urbaani ympäristö kaikkine lieveilmiöineen, ollaan aika kaukana lajin luonteesta.

Hyvähän se on että laji kansainvälistyy mutta mielestäni suunnistuksen ei kuulu yrittääkään levitä sellaisiin maihin joissa ei ole siihen sopivaa luonnollista ympäristöä. Kansainvälisyyden mukana suomalaisseurat täyttyvät ulkomaalaisvahvistuksista ja SM-mitaleja jää kotimaan keskivertosuunnistajille vähemmän jaettavaksi. Mielestäni SM-mitali pitää jakaa suomalaista seuraa edustavalle urheilijalle joten jos rajan tai parin takaa haalii itseään kovempia kavereita niin itseään siinä saa syyttää ja kärsiä siitä. Ulkomaalaismitalistien estäminen henkilökohtaisella tasolla mutta viesteissä heidän mitaliensa salliminen kuulostaa varsin epäjohdonmukaiselta toiminnalta ja kielii lähinnä ojassa olevan lehmän omistajista. Tehdään näin sitten kun maailman kovimmassa huippu-urheilussa eli jääkiekon SM-liigassa runkosarjassa ei välitetä kansalaisuuksista mutta playoffseissa vain kotimainen kalusto sallitaan?

Onneksi on erikoispitkä ja yö niin suomalaisetkin voi pärjätä.

Vaikea vuosi - toiset aatteet

En ole fysiikan tohtori, edes aloitteleva psykologi. En tunne ihmisen anatomiaa, en mitokondrioita. Olen elämäntaiteilija, itsetutkiskelija - kestävyysurheilija.

Koen merkitykselliseksi kestävyysurheilijana kehittymiseni. Sijoituksilla ei ole niin suurta väliä, kehittymisen myötä niillä on tapana pienentyä.

Miten kehityn paremmaksi? Voi veljet miten monta kertaa olen tuon kysymyksen ittselleni esittänyt. Muutamia vastauksiakin olen löytänyt.

Kilpaurheilua ajatellen kesä meni ohitseni juuri kun sen piti alkaa. Alkukesä oli budjetoitu mönkimiselle ja kehittymiselle, loppukesä kilpailulle ja menestymiselle. Alkukesä olikin melkoista mönkimistä, mutta samalla koin olevani oikealla tiellä. Polvi vaivasi jossain vaiheessa, mutta juoksemalla sekin korjaantui.

Sitten tuli orastava syksy. Kävin Amerikoissa ja siellä meni ihan hyvin. Palattuani Eurooppaan tein yhden hyvän juoksun, mutta kesän aikana pohjustetut tavoitteet jäivät siihen. Kuuden kuukauden nousujohteinen valmistautuminen vaihtui kaksiviikkoiseen satsaukseen. Tahdonvoiman ja positiivisuuden hetkellisesti kadottua tauti sai kehoni otteeseensa ja kausi oli taputeltu vaikken sitä ihan heti suostunutkaan itselleni tunnustamaan.

Kuluneen kesän aikana kiviseen kinttupolkuuni* löytyi uusia kiviä ja juuria, uusia rajoitteita ja ongelmia. Ne vaativat toimenpiteitä nyt, jotta se näkyisi kehityksessä vuoden tai kahden päästä. *2009 kausianalyysi

Ensimmäinen rajoite on puhtaasti fyysinen: Juoksuvauhti ei riitä. Jos kyse olisi kestävyyden puutteesta, asia olisi helppo korjata lisäämällä harjoittelua. Mutta kun ongelma on hermoston tasolla, ei äkkinäiset lisäykset tuota kuin väsymystä. Tavoitteena on siis harjoitella siten, että joskus tulevaisuudessa jalat liikkuvat sellaisella rytmillä, että tasaisemmallakin alustalla teho on mahdollista nostaa omaan kestävyyden rajoittamaan maksimiin. Jos ominaisuuksista puhutaan, petrattavaa on siis nopeudessa, kimmoisuudessa, elastisuudessa ja vauhdikaan juoksun tekniikassakin.

Terveys on myös rajoite jos se reistailee. Vaikka äkkinäisempi voisi ajatella terveyden olevan tuuripeliä, on sen eteen mahdollista tehdä töitä. Laadukas ravinto, tarkoitti se sitten itujen popsimista tai monipuolista ravintoympyrää, on yksi terveyden edellytyksistä. Käsitykseni mukaan ei ole väliä millaista ruokavaliota noudatat vaan sillä, että uskot sen terveellisyyteen vilpittömästi. Jos olet karppaaja niin onnittelut, uskosi on vahva... Olen syömishäiriön hankkimisen sijaan laittanut ravintoympyrääni uuteen uskoon. Josko se yhdistettynä jo hermoston kehittymisenkin kannalta järkevämpään harjoittelun rytmitykseen olisi avain useampiin terveisiin harjoituspäiviin.

Mitä järkevämpi harjoittelun rytmitys sitten minun kohdalla on? Käytännössä kolmen harjoitusten päivien sijaan menen jatkossa kahden harjoituksen rytmillä. Määristä ja tehoista ei toki tingitä sillä jo psyyke sitä vaatii. Eli kahteen harjoitukseen mahdutetaan se mitä aiemmin kolmeen. Tämä tekee yksittäisistä harjoituksista entistä kovempia ja niistä palautuminen vaatii aiempaa enemmän huomiota kehon huoltoon. Jumppa ja venyttely ovat tässä aikamoisia kliseitä mutta parempaakaan en ole keksinyt. Sattuneesta syystä hieronta saa jatkossa suurempaa roolia kehon huollossa.

Kaikki tämä edellä kuvattu onnistuessaan vaikuttaa henkisten rajoitteiden vähenemiseen. Kestävyysurheilussa ja etenkin suunnistuksessa henkinen valmennus on sinänsä yksinkertaista, että kun tietää valmistautuneensa niin hyvin kuin kykenee, voi luottavaisin mielin tehdä parhaan suorituksensa. Tänä kesänä en päässyt tuohon tilanteeseen kuin kerran.

Sairas kertomus

Kuten sanottua, toissaviikon maanantaina se taas alkoi, uusi ralli kohti uusia haasteita. Kymmenisen päivää menikin lähtökohtiin nähden mainiosti eli suunnitelman mukaan. Sen jälkeen tuli torstai ja juoksijan polvi, perjantai ja kurkkusoiro sekä launatai ja nilkka nurin.

Polven ärtymisessä juoksijan tasolle asti on selkeät syyt. Loppukesän surkuhupaisat pienen pienet lenkkeilyt eivät olleet koetelleet lihaksistoa ja jänteikköä riittävästi, jotta niiltä pohjilta voisi harjoitella kuten minkä tahansa kestävyyslajin huippu-urheilijan kesäaikaan pitääkin eli parinsadan kilometrin viikkotahtia. Viimeinen niitti oli kolmenkympin lenkiksi suunniteltu hiekkatiekierros. Juostuani vajaan kympin yhteen suuntaan neljän minuutin kilometrivauhdilla alkoi polvi yhtäkkiä kipuilla. Hetken huopailtuani päätin kääntyä takaisin päin, mutta säännöllisin väliajoin oli otettava kävelyaskelia ja venytettävä reiden ulkosyrjää. Kolmenkympin peruslenkki vaihtui 18 kilometrin juoksukävelyyn.

Flunssakin vielä käy järkiinsä, sillä loppukesän kolmen viikon antibioottikuuri lienee tappanut kaiken tapettavissa olevan bakteerikannan elimistöstä. Bakteerien joukkolahtauksessa menee niin sairauden aiheuttajat kuin terveyden ylläpitäjätkin ja sitä kautta vastustuskyky lienee alhainen. Ainakaan aikaisempina vuosina ei ole tullut sairasteltua näin tiehästi kuin nyt kuurin jälkimainingeissa.

Mutta tämä kolmas tapaus sitten. Voin huoletta lopettaa pöytään koputtelun kun nilkkavammoista puhutaan. Onnistuin nimittäin, oikeastaan urani ensimmäistä kertaa, osoittamaan jalkapöydällä taivasta. Tämä tapahtui Ranskan, Lapin, Hämeen tai Oulujoen pohjan kivikkojen sijaan radalla. AV-testejä reilun kakkosen verran juostuani astuin oikealla päkiälläni radan reunaraudalle. Nilkka meni ympäri, mutta jatkoin juoksuani kunnes polvi kipeytyi. Oletin nilkkasoiron taasen vain läheltäpiti-tilanteeksi, mutta illan myötä kevyesti turvonnut kehräsluu ei ole vieläkään ottanut rauhoittuakseen. Sinänsä hauskaa, että vasen jalka on kurvissa ollut reunaraudan oikealla puolen, mutta seuraavana maata hipaissut oikea jalka on astunut raudan päälle. Olisikohan jalan asennoissa jotain petrattavaa?

Onneksi kausi on vielä aika alkutekijöissään ja aikaa on kohtalaisesti laittaa paikat ja juoksuvauhti kuntoon. Ehkä tästä sairaasta kertomuksesta voisi jotain oppiakin ottaa, ettei tarvitsisi maaliskuussakin todeta, että aikaahan on...

Oikeaan suuntaan vaikka välillä eksytään

Palailu huippu-urheilijan päivärytmiin ja tittelin vaatimaan kulkunopeuteen on sujunut aaltojen lailla ylös alas. Rantaa kohti aallon huippukorkeus kasvaa ja niin on omakin suunta ollut - pikkuhiljaa ylöspäin.

Blogi on uudistunut hyvin maltillisesti vasemman palkin osalta. Sieltä löytyy nykyisin linkit karttoihin, harjoituspäiväkirjaan ja WoO:n urheilijaprofiiliin. Harjoituspäiväkirja ei toistaiseksi johda mihinkään, mutta ensi maanataina - kun uusi harjoituskausi lähtee käyntiin - se toivottavasti alkaa täyttyä entiseen malliin. Ensin täytyy löytää sopiva softa julkiselle päiväkirjalle, sitten tehdä viimeiset silaukset kausianalyysiin, vetää siitä johtopäätökset tulevaisuuteen ja toimia niiden ehdoilla. Johtopäätöksistä ja analyyseistä lisää tuonnempana.

Pettyneet kasvot, kuolleet unelmat

Tummanharmaat pilvet roikkuvat pari metriä niskani yläpuolelle, pääni laskee selkärangan jatkeena kohti yöpakkasten nuuduttamaa nurmikkoa. Tuuli on kääntynyt pohjoiseen ja kellastuneet lehdet varisevat sen mukana paljastaen rauduskoivujen karun rungon.

Laahustan päämäärättömästi syksyisessä Kainuussa. Takana on väsyneet katujuoksut Bourget-järven rantakaupunkien kujilla sekä urani tärkein tehtävä ja pahin pettäminen suuren Revardin risukoissa. Olotilaa ei helpota diagnoosi soluissani jylläävästä muotibakteerista. Sehän on pelkkää selittelyä, kaikilla silloin kun ei kulje, yhtä menetetty lupaus kun ne joilla ei keppi lennä ja lankku liikahda.

Sitten ymmärrän olevani etuoikeutettu. Taaskaan ei tarvitse katsoa peiliin ja syyttää näkeemäänsä valmennusvirheistä. Voin olla syyttämättä itseäni lepsuilusta ja suunnitelmattomuudesta, sisäisen palon sammumisesta. Minulla on pätevä syy olla paska! Matalalla roikkuvat pilvet aukeavat päälleni kastellen vaatteeni hetkessä läpikotaisin.

Hetken kehitän loitsuten kirouksia niille, jotka ovat itsekkäästi kiertäneet maajoukkueen mukana tautiaan kantaen. Pikamietinnällä muistan käyneeni maailmanmestaruuskisoissa samassa jamassa. Kiroukset jääkööt lähettämättä.

Taannoin, surkeiden epäonnistumisten jälkeen päätin muuttaa harjoitusfilosofiani ja hankkia syömishäiriön. Eikö siihen sittenkään ole tarvetta?

Tämä on hyvä päivä tehdä paluu blogirintamalle.

Heinäkuu

Heinäkuun edellisen postauksen jälkeisen ajan olen viettänyt enemmän tai vähemmän netin ulottumattomissa Brasiliassa ja Ranskassa. Joitakin kisoja on tullut kierreltyä, MM-katsastusten sprinttiä (2.), keskimatkaa (n. 12.) ja pitkää (2.) sekä sotilaiden MM-kisojen kattaus keskimatkalla 5., pitkällä 9. ja viestissä ankkuroin Brasilian edelle sijalle 9.

Tänään oli alkuperäisenä ajatuksena olla Chamroussessa sopeutumassa ohueen ilmaan. Siitä ei tässä tilanteessa kuitenkaan ole vastaavaa hyötyä, joten ennen Suomeen paluutani hajotin päätäni asvalttiviidakoissa.

Reeniä kertyi kuukauteen vähemmän kuin vuoteen. Aikaerojen myötä kehittävien tehoharjoitustenkin määrä on jäänyt vähäiseksi.

Onneksi talvi, kevät ja kesä meni perusharjoittelun merkeissä eikä huippuvirettä näkynyt kevään kansallisissa. Vain siltä pohjalta voi tälläinen lällärikuukausi nostaa virettä kohti elokuun puoltaväliä Porvoon NORT:ista jatkuneen alamäen sijaan.

15.6.-27.6. Odotuksia, pettymyksiä ja kohti uusia haasteita

ke 15.6.

-NORT:in mallisuunnistus 3,1km/19min, juoksuineen 40min

to 16.6.

-aamulenkki, loppuun Maten ja Hannun kanssa
-NORT:in karsinta 5,8km/34min, juoksuineen 65min
-NORT:in finaali 3,0km/17min, juoksuineen 60min

Porvoon juoksut olivat pettymyksiä. Aamupäivän karsinta alkoi katastrofaalisesti, kun koukkaisn kahta ensimmäistä rastia. Henkisten kokoilujenkin jälkeen pienet koukerot seurasivat toisiaan, sillä uusmaalainen keskimatka etenkään kiireen kanssa juostuna ei ole ollut se paras pravuurinumero.

Iltapäivän finaali oli henkisesti pehmeää menoa likipitäen alusta asti. Vaikka olinkin juoksevinani ja suunnistavinani sataprosenttisesti, ei maalissa ollut olo väsynyt vaan pettynyt.

pe 17.6.

-Jukolan mallisuunnistus 5,8km/40min, juoksuineen 60min. Mukavaa menoa kevyellä vauhdilla.
-juoksu 50min ruskoilla säväytetyllä kevyellä vauhdilla, loppuun kiipesin lintutorniin

la 18.6.

-aamulenkki 25min/6km
-juoksu 100min kevyellä vauhdilla Jukolan kisakeskuksesta, alkuun Reiden kanssa

su 19.6.

-Jukolan ankkuriosuus 15,3km/95min, juoksuineen 115min. Suoritus oli valtava pettymys. Jalat lupasivat hyvää, virheet siirsivät maaliintuloa kymmenellä minuutilla, mutta väärän rastin leimaaminen suurviestissä on yksi urani raskaimmista hetkistä.

ma 20.6.

Aamupäivän aikana matkustus Hämeenlinnasta Ranskaan, jonka aikana Jukola-pettyneisyys oli haudattava MM-keskittyneisyyden alle.

-suunnistus 75min/8,5km, kevyttä Grand Rocissa
-suunnistus 40min/3,7km + juoksu 15min + mäkiloikat 15min. Keskimatkan toukokuisen leirikisan keskimatkan uusintajuoksu kevyesti Creux gui Seunnessa.

ti 21.6.

-aamulenkki 20min
-suunnistus 100min sisältäen 6 x 1km - 1,3km suunnistusvedot Revardissa
-suunnistus 45min/4,3km kevyttä vauhtia rinteillä Creuxissa

ke 22.6.

-aamulenkki 30min
-suunnistus kisavauhdilla 10,5km/93min, verkkoineen 110min Revardissa. Virhettä yhteensä 6min, joista reitinvalinnoissa kolmasosa, rastinotoissa kolmasosa ja loput siitä, että rastipiste ja sitä ympäröivä alue oli kartassa aivan soirossa. Rastilippuja ei siis ollut maastossa, aivan niin kuin ei ollut missään muussakaan reenissä.
-suunnistus 50min Revardissa, aloin pitää maastosta entistä enemmän

to 23.6.

-aamulenkki 30min/7km
-suunnistus 90min, josta osa käyräkartalla Revardissa
-suunnistus 40min/4km, josta osa käyräkartalla + juoksu 10min Creuxissa

pe 24.6.

-aamulenkki 30min/7km
-suunnistus 60min sisältäen suunnistusvedot 5 x 0,7km - 1,1km Creuxissa. Hyvää menoa, kaikki vedot alle 10min/km.

-suunnistus 60min + juoksu 20min Bangessa. Bange on "so last season", kaikki muut autot suuntasivat nyt Prepoulaniin. Myös koko viikon odottamani Ranskan miesmaajoukkue palaili aamureenistään kun otin aurinkoa Bangen maisemaparkissa. Revardin alueella oli huomattavasti hiljaisempaa, miksiköhän...

Illan ja yön aikana onnistuneelta leiritä Ranskasta Kangasalan Ponsaan.

la 25.6.

-juoksu 100min/19km kevyellä vauhdilla hiekkateillä Mutikossa
-juoksu 45min sisältäen 10 x 15sek / 75sek loivaan mäkeen

su 26.6.

-aamulenkki 8km/35min
-suunnistus 70min Ponsassa, lopussa teki mieli jo vähän kirrailla vauhtia
-juoksu 65min/16km kiihtyvästi hiekkatiellä, ensimmäiset 20min 4:30min/km, seuraavat 20min 4min/km ja loppuun 20min 3:30min/km

ma 27.6.

-aamulenkki 8km/35min

Päivän aikana automatkustelu Pelloon.

-juoksu 45min + juoksukuntopiiri 20min. Kun pääsin Pelloon, kurvasin heti Kylävaaran purun parkkipaikalle, jotta pääsin katselemaan laskematonta ilta-aurinkoa Puruskosken kalliolta. Lenkin päätteeksi pulahdin vielä hieman tulvivaan Tornionjokeen ja ihmettelin, miksi täältä pitää aina lähteä takaisin etelään.

Toukokuu ja sen ympäristö

Ei mennyt toukokuu ihan putkeen. Ensin tuli rekyyliä taudista ja sen myötä myös polvi soirotti reilun viikon verran. FinnSpringillä olin keskeyttää pitkän välin päätteeksi, mutta kurvasinkin takaisin kymmenen harha-askeleen jälkeen - ennenkään ole keskeytelty, kele. Tiedä häntä oliko hyvä ratkaisu, mutta seuraavan maanantain Silja-Rasteilla suonissa virtasi 2400 milligramma ibuprofeiinia ja meno oli sen mukaista.

Sitten päätin yrittää perinteisempää keinoa vamman parantelussa ja juoksin kahteen päivään 80 kilometriä. Siitä huolimatta polvi vaivasi vielä 10milassa.

10milan jälkeen on menty parempaan suuntaan. Kainuun Prikaatin Säkylän leirillä tuli laadukkaita taitoharjoituksia iso kasa ja kevään ensimmäinen todella tyydyttävä juoksu ampumasuunnistuksissa Kärkölässä. Vaikka onnistuinkin ottamaan parin päivän taudin keskelle kaksiviikkoista, oli kokonaisuudessaan hyvin onnistuneiden reeniviikkojen ja perushyvän Särkänniemi-sprintin jälkeen luontevaa jatkaa samaöla tahdilla Ranskanmaalla.

Kolmiviikkoisen Ranskan leirin pari ensimmäistä viikkoa vietin hieman MM-maastoista poikkeavilla rinteillä lähinnä korkeaa ilmanalaa hakien. Jakso onnistui odotuksia paremmin ja keho sopeutui ohueen happeen.

Viikko liiton leirillä alkoi sitten mollivoittoisesti. Superhyvä olo muuttui päivässä tervanjuonniksi niin fyysisesti kuin taidollisesti. Ihan kuin olisi kipeäksi tulossa ja ei olisi ikinä suunnistanut. Hävisin muun muassa hieman vajaan tunnin kärkeen näyttökisojen pitkällä matkalla. Onneksi loppuleiristä Tainin palaverien vastaukset ja oikein esitetyt kysymykset saivat maastonhallinnan uomiinsa. Näiltä pohjilta on hyvä jatkaa kohti seuraavia maastokokemuksia.

SM-sprintti tuli korkealta laskeutumisen jälkeen yllättäen päin naamaa. Onneksi Ranskan keikkkaan mahtui myös kolme sprinttiharjoitusta, joten tuntuma tällaiseen helpohkoon suomalaiseen sprinttiluukutukseen oli jotensakin tallella.

Viimeisen rastin reitinvalintani luvattomuudesta en osaa sanoa mitään sen enempää mitä GPS-viiva näyttää. Muistikuvieni mukaan en hypännyt minkäänsortin jyrkänteestä alas, mutta karttaan se on voitu piirtää niille alueille, mistä rinteen alas tulin. Enpäs katsellut sitä kovinkaan tarkkaan, varsinkaan kun kisakartassa rastinumero 19 peittää alleen mahdollisimman paljon kyseistä jyrkännettä niiltä kohdin, mistä gepsini alas tulee.

Toukokuuta ja sen ympäristön harjoittelua en enää vitsi päivitellä takautuvasti. Keskityin tuon ajan laittamaan urheilijaelämäni entistä paremmin kuosiin ja sen lisäksi olennaiseen. Tälle pohjalle kykenen taas rakentamaan elämäni siihen malliin, että julkinen harjoituspäiväkirja täyttyy - ainakin toistaiseksi.

Tarkkailuista Yläneelle

Katsastukset vai pitäisikö nyt tässä vaiheessa kautta kuitenkin tyytyä viralliseen nimitykseen tarkkailut olivat ja menivät. Juoksukykyisyyden piilottelu jatkui vaikka Sveitsinmestaruuskisat tulivatkin. Vanhastaan tiedän, että koko kesää juoksukykyisyys ei jaksa leikkiä, joten taitopuoli ja suorituksen hallinta ovat niitä sivistyssanoja, joista on otettava opiksi.

Onnekseni niissä juraksi nimitetyissä maastotyypeissä rastit löytyivät pääosin suoraan kevyellä ja kovemmallakin vauhdilla. Jura-tyyppiä onkin tullut talven aikana työstettyä niin kirjoituspöydällä kuin tietokoneruudulla useammin kuin kerran. Viime syksynä olin hieman huolestunut miettiessäni, millä ihmeen ilveellä noista maastoista voisin liput halkoa tai edes löytää. Siksi tieto sen maastotyypin hienoisesta avautumisesta on huojentava.

Maajoukkueleirillä tuli juran lisäksi lukuisia rastivälejä sveitsiläiseen tapaan tyhjillä alueilla ja vanhoissa kaupungeissa. Niillä väleillä oli enemmänkin hankaluuksia etenkin kovissa vauhdeissa. Ensi talvena on siis taas työstettävää tiedossa.

Maajoukkueen leiriviikon reenejä en kykene nyt julkaisemaan. Mielenkiintoisia karttoja kertyi aikamoinen pino, joten pyrin rankkaamaan niistä mehevimmät julkisuuteen loppuviikon aikana. Tässä nyt kuitenkin Yläneen maastoissa aloitetun Ponnen leirin ensimmäiset reenipäivät. Sen verran on lunta FinnSpring ja SM-maastojen ympärillä, että tänään suuntaamme Raumalle.


ma:
-juoksu 23min/6km
-suunnistus 55min + juoksut 25min
-juoksu 60min kevyt osin maastossa, paitsi 10 x 25sek / 75sek loivaan mäkeen se mitä irti lähti

ti:
-juoksu 120min/26km kevyttä hiekkateitä ja sulia polkuja kierrellen
-suunnistus 55min sisältäen reipasvauhtiset vedot 3 x vajaa 10min

Parin viikon hiljaisuus

Julkinen harjoituspäiväkirjani ei täyty ennen MM-kilpailuja. Menemisistäni tietoisia ovat lähipiirini lisäksi WADA ja se riittää näinä viikkoina. Pyrin viettämään hiljaisen ajan oikeiden asioiden parissa, joten tekstinnälkäisiä lukijoita hellikööt tämä Ponnen edustusmiehistön epävirallinen tiedotuskanava Karu maa - villi kansa.

Hienot hetket 28.2.

a; aamulenkki 20min/4,5km käyrää ja lumipolkua keräten

ap; hiihto 210min/55km, maailman parasta psyykkistä valmennusta joka hetki.

ip; juoksu 15km/60min sisältäen lopussa 8 x 10sek / 20sek mäkivedot. Osalla matkasta mukana kulki myös kaavakartta Ylirannan kortteleista.

Luin Suunnistusliiton sivuilta tulleeni valituksi hiihtosuunnistuksen MM-kisoihin Ruotsiin. Matkoina siellä urheilijoille tarjotaan sprinttiä, keskimatkaa, viestiä, yhteislähtöä ja sekaparisprinttiviestiä tai jotain tuon tyylistä sanahirviötä. Väistämättä tuosta matkavalikoimasta tulee mieleen, että mitaleja halutaan jakaa kaikille halukkaille.

Nykyisin ei siis kilpailla enää hiihtosuunnistuksen maailmanmestaruudesta lainkaan. Kuninkuusmatkaa ei ole, sillä itse en pidä sekaparisprinttiviestiäkään sellaisena, vaikka lajin entisen maailmanmestarin mielestä "that´s the way to the Olympic Games".

Tällä hetkellä lajivalikoima antaa kaikille lähelläkään huippua oleville hiihtosuunnistajille viisi eri mahdollisuutta ottaa MM-mitali. Onko tässä jäljellä enää mitään niistä paineista, joita joskus muinoin MM-viivalle asettunut, huippuunsa trimmattu kone, koki? Kuka palaa kotiinsa näistä kisoista ilman mitalia? MM-mitali on kokenut niin kovan inflaation, että en enää tiedä, kannattaako sellaisen voittanutta edes arvostaa.

Itselleni olen ratkaissut dilemman niin, että päätän etukäteen yhden matkan, yhteislähdön, jolla haluan menestyä. Jos siinä kykenen menestymään, olen onnellinen. Muilla matkoilla mahdolliset onnistumiset olkoot pelkkiä työtehtäviä. Mitali tai ainakin kultamitali miltä tahansa matkalta antaisi taloudellisen turvan taas vuodeksi eteenpäin. Yhteislähdössä onnistuminen tuottaisi hyvän mielen onnistuneista arvokisoista.

23.2. pitkä pakkashiihto

a; juoksu 5km/20min

ap; juoksu 30min sis. suunnistaen 3 x 3-4min korttelivedot reippaalla vauhdilla + kokovartalon kestovoimaa 40min

ip; hiihto 220min/60km + juoksu 5km/25min. Kajaanin ja Prikaatin ladut ympäri.

Pesupaikka kommentoi eilistä vierailuani Vimpelinvaarassa ja myönnettäköön, että en osannut ottaa Vimpelinvaaran käyttörajoitteita huomioon. Nythän on niin, että en ole neljään vuoteen ollut osallistumiskelpoinen Nuorten Jukolaan ikäni puolesta ja ainoasta kerrastani KSK:n kakkosjoukkueessa on liki kymmenen vuotta.

Toivon, että suunnistavat suomalaiset eivät pidä minua epärehellisenä urheilijana tämän maastovierailuni vuoksi. Olen pitänyt ja tulen pitämään tiukasti kiinni siitä, että kunnioitan kiellettyjä alueita, jos niissä järjestettävässä kisassa aion itsekin startata.

Pyrin käyttämään olosuhteet mahdollisimman hyvin hyödyksi ja kun työnanatajani Kainuun Prikaati harvinaislaatuisesti tarjoaa harjoittelupaikkaa hiihtosuunnistukselle, käytän tuon mahdollisuuden tarkoin hyödykseni. Aioin liikkua alueella kartan kanssa harjoitusmielessä myös huomenna. Se toivottavasti poikii menestystä mm. maaliskuussa käytävissä MM-kilpailuissa. Uskon ja toivon, että yleinen sekä liiton toimiston mielipide ymmärtää maastovierailuni tarkoituksen itseni kehittämisessä hiihtosuunnistajana eikä täten epäile minua tai edustamaani seuraa vilpistä tai sen yrittämisestä.

Onhan toki niin, että seurani Pellon Ponsi lähettää Nuorten Jukolaan joukkueen tänäkin vuonna. En kuitenkaan vastaa tai ole edes osallisena näiden nuorten valmennuksessa kuin ehkä edustustasoisten (1-2 urheilijaa) osalta. Silloin kun heitä valmennan, keskitytään yleistaitojen harjottamiseen, ei menestykseen yksittäisissä tapahtumissa.

Viimeisimpänä mainittakoon, että taitoharjoituksellani oli osaltaan laajempikin tarkoitus, nimittäin päivittää Vimpelinvaaran uraston luokitus vastaamaan Prikaatin varusmiesten ja kantahenkilökunnan suunnistuskoulutuksen tarpeita.

Hiljaiset 25.-27.1. ja hiljaisuus takana

ti 25.1. -aamulenkki ja olo väsynyt huolimatta edellisen päivän palauttelusta. Siispä siirryin palauttelussa aktiivisesta vaiheesta passiiviseen vaiheeseen ja vetelehdin loppupäivän.

ke 26.1.
-aamulenkki 7km/30min
-hiihto 40min sisältäen avaus 10min 50sek / 4,6km + juoksut 10min, meno heikkoa edelleen, joten keventely jatkui tämänkin päivän. Sen verran kovaa ja paljon reeniä taustalla, joten henkisestikin suhteellisen helppo ottaa lisää lepoa tässä vaiheessa. Sairastuminen olisi pahempi juttu.

to 27.1.
-aamulenkki 7km/30min
-hiihto 85min sisältäen maksimivedot 2 x 4,6km / 4min + 3 x 1,66km / 3min + juoksut 10min. Vedoissa ajat 10´07´´, 10´25´´, 3´57´´, 3´56´´ ja 3´57´´. Sykkeet joko turhan korkeat tai sitten pitkästä aikaa sai kunnolla irti. Uskon keveämmän alkuviikon sekä kauden ensimmäisten pitkien palautusten eli suorituskykyharjoittelun perusteella jälkimmäiseen.
-yösuunnistus / juoksu 55min sisältäen 2,1km ja 1,2km tetsausta 10min/km keskuspuiston hangessa + kahvakuulajumppaa ja tasapainoa.

Ykköselle tuli arkailtua koirankusetuspolkujen kanssa, joten väärän valittuani koukku oli kartalla kohtuullisen suuren näköinen. Sen jälkeen otin enemmän tai vähemmän kesätyylillä, muutamalla välillä toki mielummin "ajauduin" polkuja pitkin kuin tarvoin hangessa. Mukava reenihän tämä toki oli!

Blogihiljaisuus tarkoitti tosiaan tyypilliseen urheilublogitapaan hiljaisuutta myös urheilussa. Tänä talvena noin kerran kuukaudessa ilmaantuneet heikot päivät (kuukautiset?) tuntuvat kuitenkin taas voitetuilta niin kuin aiemminkin on muutamassa päivässä käynyt. Tästä jatketaan, kehittymistä.

Karttoja sulilta

Lauantain puistosuunnistukset Malpaisin tienoilla sijaitsevassa Sortijan puistossa:
Maanantain kisavauhtinen pitkämatka Las Raicesissa:
Maanantaiset suunnistusvedot samalla kartalla, vedot 1 ja 3.:Ja vedoista 2., jonka ykköselle paha hassi:

15.1. hisudubbel

ap; hisu EM-katsastus sprintti 3,1km/14´25´´ + verkkoja 40min

ip; hisu EM-katsastus keskimatka 8,9km/43´49´´ + verkkoja 15min

Alamäet huonolla itseluottamuksella liian varovasti kaatuillen ja ylämäissä olo kaukana iskusta, mutta hyviä reenejä silti. Tänään jatketaan suksella Keimolan kisoissa. Hiihtoon tuskin radikaalia muutosta eilisen superkompensaatioilla on tulossa, mutta lähdetään kärsimään.

Urheilija-punkkarin elämää 22.-23.12.

Lada on viimepäivinä ollut autona kun olen Ritavalkealla käynyt. Keräilen suksilla käyriä, sillä talven tavoitteet niitä vaativat.

Viimeisin kausi hiihtoineen ja juoksuineen on analysoitu ja paketoitu moneen kertaan numeroina ja verbaalisesti. Vuosi armeijassa aiheutti omat haasteensa ja kaikkea en kyennyt ratkaisemaan tarpeeksi hyvin. Tulokset eivät tyydyttäneet, mutta uudet lumet ja auringonpaisteet ovat edessäpäin.

Viime kaudesta en enempää kirjoittele. Tälle kaudelle on kirjattu uudet tavoitteeet ja edessä ovat uudet haasteet. Tavoitteina on hiihtosuunnistuksen pitkän matkan maailmanmestaruus ja kesäsuunnistuksessa tason nosto sijoille 1. - 10.

Hiihtosuunnistuksessa pitkät matkat on tahkottu nykymalliin yhteislähdöllä, mutta ruotsalainen villitys on keskimatkata ryysiksellä. Senpä vuoksi tänä vuonna kuninkuusmatka on kunnollinen äärimmäisen kestävyysurheilun koitos. Yksi urani suurimmista unelmista on voittaa hiihtosuunnistuksen pitkän matkan maailmanmestaruus väliaikalähdöllä ja nyt siihen on lähes ainutkertainen mahdollisuus!

Harjoittelu kohti tuota unelmaa palvelee myös kesän tavoitteita. Kynttilää ei ole poltettu molemmista päistä vaan sitä on valettu runsaalla aerobisella harjoittelulla. Matkavauhti onkin kasvanut hiihtäen ja juosten kohtuullisen mallikkaaksi. Enää ei tarvitse kauhulla odottaa Ritiksen vitosen ensimmäisen puolitoistakilometrisen mäkijakson viimeisintä töppyrää. Aiempina vuosina meno on tökännyt viimeistään siihen, mutta tänä vuonna se menee jopa jonkunasteisella loikalla ilman suurempia happoja. Kone huoltaa tehokkaasti ja käy kevyemmillä kierroksilla. Turbo tosin puuttuu, mutta niin puuttuu Ladastakin.

ke:
-juoksu 8km/35min
-hiihto 135min/33km Ritiksellä
-juoksu 5km/20min + ylävartalon maksimivoima 20min + juoksu 5km/20min

to:
-juoksu 6km/25min, pari spurttia
-juoksu 9km/40min
-hiihto 70min/21km Ritiksellä sisältäen 11km/29´58´´ (2 x Ritiksen vitonen) reipas/kova. Ensimmäisellä vitosen kierroksella meinasin laskea jäniskolarin. Oli meinaan laskussakin vauhtia.

Rauhallista Joulua!

16.12. ladut kunnossa

Ritavalkean kilpaladut ajettiin tänään tampparilla. Kiitos siitä toimeenpanijoille ja etenkin työn tekijälle! Sain sen ansiosta pari laadukasta reeniä aikaiseksi ja kadonnutta hiihtotekniikkaa hieman palautettua.

a; juoksu 30min/7km

ap; hiihto 110min Ritavalkealla, sisältäen kova 5km/14´48´´ ja spurttailuja päälle.

ip; hiihto 120min/27km Ritavalkealla

Latuepisodin juuret ovat toki tätä syksyä syvemmällä. Osin allekirjoittaneenkin suulla on isäni yrittänyt toitottaa eri tahoille Ritavalkean mahdollisuuksista. Eilen päätin käyttää viimeisenä keinona julkisuuttani ja siitä syntyi teksti, joka löytyy nyt enää Googlen välimuistista. Toimeen tartuttiinkin saman tien (ja laduista vastaavan projektin johtaja myös tampparin sarviin) ja visioita alkoi syntyä pelkästään laduille korvamerkistystä tampparista ja kuskista tekolumilatuun asti. Tällä hetkellä minua kuitenkin kiinnostaa vain se, että ladut ovat kunnossa pääharjoituksissani, sillä MM-mitaleita jaetaan vielä tämänkin talven aikana. Toki, jos visioista tulee konkretiaa, palvelee se varmasti minua harjoittelussani. Yhdistettynä Ritavalkean maastoihin luulisi syksystä asti kunnostetun latuverkoston tuovan paikkakunnalle hiihtäjiä kunnan ulkopuoleltakin. Uskon, että satsatukset Ritavalkean hiihtokeskukseen maksaisivat itsensä takaisin.

23.11. reunalla

ap; suunnistus 70min/7km, juoksuineen 100minEi kiinnostanut suunnistus, kuten viivastakin jo näkee. Olo sietämättömän vetämätön joten suunnitelmat tämän päivän osalta uusiksi. Intohimoa kestävyysurheiluun taas huomiselle tai viimeistään ylihuomiselle tilattuna.

Se on siinä - FIN5 2010

klo 12:04:43 otan pari kupppia juomaa, toisen vettä ja toisen (elämä on laiffia) herbalaiffia. Suunnitelma pintakaasuilusta toimii ja juomaa tarjoillaan taas parinkymmenen minuutin päästä.

klo 12:09:51 menetän karttakontaktin matkalla kohti vitosrastia - löydän rastin pienen koukun jälkeen ja kiroan turoiluani.

klo 12:13:51 joudun tukeutumaan polviini kutosrastia lähestyessäni, rinne oli vienyt juoksijan liian alas.

klo 12:15:38 olen ollut jatkuvasti kartalla edelliseltä rastilta asti, mutta muutan olinpaikkatietoani, sillä notkelma tuntuu soiselta ja tiheältä.

klo 12:16:45 saan itseni kartalle ja totean tulleeni sittenkin liian pitkäksi.

klo 12:18:32 huomaan laskettelevani taas turhaan käyriä alaspäin, joten korjaan kohti mäkeä.

klo 12:20:28 ylitän jyrkännelaitaisen notkon, jonka takana kuvittelen rastikumparetta edeltävän nenän pilkistävän

klo 12:22:01 katselen selkeää kiveä, mutta totean, että se ei ole kartalla, sillä kartan ainoan kiven ympäristö ei näytä lainkaan samanlaiselta.

klo 12:24:49 istun kannolle ja päätän istua niin kauan, että paikallistan itseni. Kengännauhat sidottuani jatkan matkaa, sillä kompassin mukaan yksikään isompi notko ei kulje oikeaan suuntaan.

klo 12:26:34 löydän rastin suosta ja paikallistan sen oikeaan paikkaan kartalle.

klo 12:29:57 Kautto ohjastaa minua kulkiessaan kohti vitosrastia.

klo 12:31:23 JoLe neuvoo lisää.

klo 12:32:20 löydän kahdeksannen rastin.

klo 12:33:32 alan lukea rastiväliä kehdeksannelta viidennelle.

klo 12:35:12 käännän katseeni yhdeksättä rastia kohti.

klo 12:36:20 tajuan olleeni sittenkin sillä kartan ainoalla kivellä.

klo 12:38:30 huomaan tulleeni ajouran yli ja palaan hakkuujätteessä takaisin sille.

klo 12:41:43 tarkistan yhden rastin koodin, vaikka tiedän, että se ei ole oma. En missän nimessä halua ainakaan palata sille takaisin leimaamaan.

klo 14:44:15 otan kahdeksan kuppia juomaa.

GPS-seuranta.

20.-23.5. kevään SM:it

to;
-sprinttisuunnistus 20min + verkat 20min, sprintissä 3 muutaman rastivälin reipasta pätkää ja samalla tulevan reitinvalintavälin lukemista
-matkustelut Trondheimista Espooseen

pe;
-juoksu 40min sisältäen kiihdytyksiä + liikkuvuuksia ja muita retkutteluja

la;
-SM-sprintin karsinta 2,5km/13´, ryssin yhden karun virheen kun suuntasin hetken mielijohteesta valtatiesillan sijaan asematunnelia tarkistamaan. Loppupään lähtöpaikka finaalissa olisi kelvannut mutta huonoille niitä ei taaskaan jaettu.
-SM-sprintin finaali 3,2km/15´, pitkiä välejä hieroin vielä niitä minuutin verran juostuani ja muutenkaan ei ollut haluja vetää miestä tiukille. Vielä kun lopussa selkeä reitinvalinta meni ketuilleen, oli tulos kohtalaisen heikko. Huono kenraali...

su;
-aamuverkka
-SM-erikoispitkä 26,8km/172´. Alussa suunnistus oli hallussa kun itse vedin rastivälit ja Hamppi vei rastille, letkassa pysyivät mukana myös JohPo ja Patanan Mikko. Melko nopeasti vastaan tuli kuitenkin perhoslenkit, jotka päätin vetää kovaa ettei Hamppi pääsisi karkaamaan. Koukkailin ensimmäisellä lenkillä siihen malliin, että kierrettyäni yhden lenkin Hamppi oli käynyt molemmat ja jatkoi matkaansa. Lisäsin pykälän vauhtia ja suunnistuskin sujui mukavasti pikkukoukkuja lukuunottamatta. Patana tuli kokoajan perässä pelastaen yhden rastinoton.

Reilu tunti taivallettiin Patanan kanssa kahdestaan, minä edellä ja Mikko perässä. Tiepätkillä Mikko toki tuli rinnalle vähän kirittämään. Muut letkaan pyrkineet jäivät aina saman tien. Viimein se Hampinkin selkä näkyi edessä ja Mäksä vähän edempänä. Hamppia ei kauaa näkynyt, mutta Mäksä rullattiin tiepätkällä kiinni. Seuraavilla rasteilla sain edelleen vetää letkaa. Olin letkan kärkipaikasta mielissäni, sillä tiesin, ettei seuraajien tasoiset kaverit kovin kuppaista suunnistajaa veturikseen ota. Vanhat junnumaajoukkueen viestikaverit ohitettuani Mäksäkin jäi letkasta Patanan pysyessä edelleen mukana.

Ennen viimeistä pidempää väliä olin hieman epävarma ja hidastelin ennen rastia. Mikko kurvasi hitusen väärään suuntaan ja otin rastin viitisentoista sekuntia ennen häntä. Lisäsin vauhtia sen hetkiseen tappiin asti ja pidin eron parissakymmenessä sekunnissa reilun kilometrin verran maaliin asti.

Vajaan kolmen tunnin nautiskelusta palkintona oli kuudes sija ja uran ensimmäinen yleisen sajan plaketti. Kiitokset matkaseurasta kaikille juttutuulella olleille joista erityisesti Mikolle, jonka läsnäolo kymmenisen metriä selän takana ei tavallisesta poiketen haitannut lainkaan. Vaikka tiesin koko kolmituntisen ajan, että kirissä häviän hälle joka tapauksessa.