Toukokuu ja sen ympäristö

Ei mennyt toukokuu ihan putkeen. Ensin tuli rekyyliä taudista ja sen myötä myös polvi soirotti reilun viikon verran. FinnSpringillä olin keskeyttää pitkän välin päätteeksi, mutta kurvasinkin takaisin kymmenen harha-askeleen jälkeen - ennenkään ole keskeytelty, kele. Tiedä häntä oliko hyvä ratkaisu, mutta seuraavan maanantain Silja-Rasteilla suonissa virtasi 2400 milligramma ibuprofeiinia ja meno oli sen mukaista.

Sitten päätin yrittää perinteisempää keinoa vamman parantelussa ja juoksin kahteen päivään 80 kilometriä. Siitä huolimatta polvi vaivasi vielä 10milassa.

10milan jälkeen on menty parempaan suuntaan. Kainuun Prikaatin Säkylän leirillä tuli laadukkaita taitoharjoituksia iso kasa ja kevään ensimmäinen todella tyydyttävä juoksu ampumasuunnistuksissa Kärkölässä. Vaikka onnistuinkin ottamaan parin päivän taudin keskelle kaksiviikkoista, oli kokonaisuudessaan hyvin onnistuneiden reeniviikkojen ja perushyvän Särkänniemi-sprintin jälkeen luontevaa jatkaa samaöla tahdilla Ranskanmaalla.

Kolmiviikkoisen Ranskan leirin pari ensimmäistä viikkoa vietin hieman MM-maastoista poikkeavilla rinteillä lähinnä korkeaa ilmanalaa hakien. Jakso onnistui odotuksia paremmin ja keho sopeutui ohueen happeen.

Viikko liiton leirillä alkoi sitten mollivoittoisesti. Superhyvä olo muuttui päivässä tervanjuonniksi niin fyysisesti kuin taidollisesti. Ihan kuin olisi kipeäksi tulossa ja ei olisi ikinä suunnistanut. Hävisin muun muassa hieman vajaan tunnin kärkeen näyttökisojen pitkällä matkalla. Onneksi loppuleiristä Tainin palaverien vastaukset ja oikein esitetyt kysymykset saivat maastonhallinnan uomiinsa. Näiltä pohjilta on hyvä jatkaa kohti seuraavia maastokokemuksia.

SM-sprintti tuli korkealta laskeutumisen jälkeen yllättäen päin naamaa. Onneksi Ranskan keikkkaan mahtui myös kolme sprinttiharjoitusta, joten tuntuma tällaiseen helpohkoon suomalaiseen sprinttiluukutukseen oli jotensakin tallella.

Viimeisen rastin reitinvalintani luvattomuudesta en osaa sanoa mitään sen enempää mitä GPS-viiva näyttää. Muistikuvieni mukaan en hypännyt minkäänsortin jyrkänteestä alas, mutta karttaan se on voitu piirtää niille alueille, mistä rinteen alas tulin. Enpäs katsellut sitä kovinkaan tarkkaan, varsinkaan kun kisakartassa rastinumero 19 peittää alleen mahdollisimman paljon kyseistä jyrkännettä niiltä kohdin, mistä gepsini alas tulee.

Toukokuuta ja sen ympäristön harjoittelua en enää vitsi päivitellä takautuvasti. Keskityin tuon ajan laittamaan urheilijaelämäni entistä paremmin kuosiin ja sen lisäksi olennaiseen. Tälle pohjalle kykenen taas rakentamaan elämäni siihen malliin, että julkinen harjoituspäiväkirja täyttyy - ainakin toistaiseksi.