14.9.11

Pettyneet kasvot, kuolleet unelmat

Tummanharmaat pilvet roikkuvat pari metriä niskani yläpuolelle, pääni laskee selkärangan jatkeena kohti yöpakkasten nuuduttamaa nurmikkoa. Tuuli on kääntynyt pohjoiseen ja kellastuneet lehdet varisevat sen mukana paljastaen rauduskoivujen karun rungon.

Laahustan päämäärättömästi syksyisessä Kainuussa. Takana on väsyneet katujuoksut Bourget-järven rantakaupunkien kujilla sekä urani tärkein tehtävä ja pahin pettäminen suuren Revardin risukoissa. Olotilaa ei helpota diagnoosi soluissani jylläävästä muotibakteerista. Sehän on pelkkää selittelyä, kaikilla silloin kun ei kulje, yhtä menetetty lupaus kun ne joilla ei keppi lennä ja lankku liikahda.

Sitten ymmärrän olevani etuoikeutettu. Taaskaan ei tarvitse katsoa peiliin ja syyttää näkeemäänsä valmennusvirheistä. Voin olla syyttämättä itseäni lepsuilusta ja suunnitelmattomuudesta, sisäisen palon sammumisesta. Minulla on pätevä syy olla paska! Matalalla roikkuvat pilvet aukeavat päälleni kastellen vaatteeni hetkessä läpikotaisin.

Hetken kehitän loitsuten kirouksia niille, jotka ovat itsekkäästi kiertäneet maajoukkueen mukana tautiaan kantaen. Pikamietinnällä muistan käyneeni maailmanmestaruuskisoissa samassa jamassa. Kiroukset jääkööt lähettämättä.

Taannoin, surkeiden epäonnistumisten jälkeen päätin muuttaa harjoitusfilosofiani ja hankkia syömishäiriön. Eikö siihen sittenkään ole tarvetta?

Tämä on hyvä päivä tehdä paluu blogirintamalle.


2 kommenttia:

  1. Ihanata! Blogausta on jo odotetettukin. Uuteen nousuun vaan, talvi jo kolkuttaa ovella ja sen jälkeen uusi kesä.

    VastaaPoista
  2. Olli; ei ole minkäänlaista aihetta itsesääliin tai -syytöksiin.

    Suunnitelma heti hisun kahden MM-kullan jälkeen eteni kuin juna, Ranskassa MM- katsastusten (28.7.) pitkän matkan katsastusten 2. sijaan asti. Unelma eli.

    Sen jälkeisen epätietoisuuden, hukatun ajan, suunnitelmien muutosten ja tapahtumasarjojen jälkeen unelmien toteuttaminen MM- tasolla Bourget-järven rantakaupunkien kujilla, puhumattakaan, uran tähän asti tärkeimmästä tehtävästä - vilttiketjusta vastuunkantajaksi - Revardin risukoihin olisi tuottanut vieläkin kokeneemmalle suunnistajalle todennäköisesti, noista lähtökohdista samanlaisen tuloksen.

    Kyse oli sentään huippu-urheilusta, MM-kilpailuista, joissa maailman parhaat, parhaimmin valmistautuneet urheilijat kohtaavat.

    Kameleontiksi sinustakaan ei ollut, olet ihminen, onneksi, vaikka urheilija.

    Huippu-urheilijana tiedostat yhden mottosi, oman onnistumisen, itseluottamuksen ja menestymisen ehto on tietoisuus siitä, että kaikki mahdollinen on tehty unelman/ annetun tehtävän suorittamiseen. Jo mahdollisesti orastava sairaus saattoi vaikuttaa osaltaan lopputuloksiin, mutta tällä kertaa nuo ehdot eivät muutoinkaan täyttyneet. Miksi eivät täyttyneet?

    Urheilijana yksin, et ole tuosta prosessista vastuussa.

    Meidän pitkällä tiellä kanssamatkaajien, mutta myös ”loppuviitoituksella” kannustaneiden täytyy tehdä johtopäätökset omasta osuudesta ja ottaa opiksi.

    Nyt mies täysin terveeksi ja paluu kohti…

    Vielä Kainuussa aurinko nousee ja lehtii puu.
    i&ä

    VastaaPoista