6.-9. "Euromeeting"

6. elokuuta, lentomatkustelua aamupäivällä ja 40min kevyttä suunnistelua vallan hirveässä maastossa

7. elokuuta, aamulenkki 10min, Euromeetingin keskimatka 3,9km/46min ja verkat siihen niin, illalla hölkkää ja auringon ottoa (hölkkää 30min)

8. elokuuta, aamulenkki (lyhyt), Euromeeting pitkä matka 6,3km/82min, illalla kevyt lenkki päivän onnistujan Nurmosen kanssa noin 30min

9. elokuuta, aamulenkki taasen Nurtsin kanssa noin 20min, Euromeeting-viesti 4,9km/34min, illalla lentomatkustelut


Analysoinnin voisi aloittaa vaikka ainoasta onnistuneesta suorituksesta. Huumoriosio jää siis loppuun. Kaikki kisaviikonlopun tulokset ilman väliaikoja löytyvät tämän linkin takaa.

Omalla tasollani vetelin tietysti koko viikonlopun. Pelimerkit vain on vielä suhteellisen vähissä taitojen taitoa vaativiin puskamaastoihin.

Viestissä tuli siis kohtalainen onnistuminen. Toki matkan varrelle mahtuu yksi minuuttinen kupru ja pari viisitoistasekuntista.

Sveitsiläiset joukkuetoverini toivat viestin kelvollisessa paikassa, vaikka aloittaja pyytelikin koukkujaan anteeksi useampaan otteeseen. Yritin selittää, etten itsekään ole ihan täydellinen suunnistaja joten ymmärrän virheiden tekemisen olevan mahdollista.

Ankkuriosuudella ohitin ainakin William Lindin ja Lars Skjesetin, samalla suoralla vaihtoivat esimerkiksi Adam Chromy ja Henrik Löfås. Audun Bjerkreim Nielsen jäi saavuttamatta. Tietysti kun olen Olli-Markus Taivainen niin luotin vain itseeni.

Onnistuin tekeemään loppusuorankin hankalaksi koukkaamalla viimeistä rastia hitusen pitkäksi. Näin sain edellisessä penkassa hankitun kaulan Larsiin kuivumaan sekunniksi - pariksi.

Henkilökohtaisista kisoista tulee tekstiä sitten, kun olen käynyt lenkkeilemässä.

---

Eipä tuo lenkki uutta antanut analyysipuolelle noista Meetingin henkilökohtaisista kisoista. Tiesin maaston minulle erityisen hankalaksi, sillä selkeät kohteet puuttuivat tai katosivat pusikkoon. Jokaikinen hetki olisi ilmeisesti pitänyt tarkistella kompassista suuntaa ja tarvittaessa stopata vauhti hetkeksi.

Juoksu kulki ihan odotetun hyvin. Väliajoista sitä ei näe, sillä yritin oikeasti vetää käsijarrulla, jotta yksittäiset virheet jäisivät alle kymmenminuuttisiksi. Siinä muuten onnistunkin.

Selvitetäänpäs vaikka tuota suhteellisen härskin näköistä pitkän matkan alkuosaa. Viivasta lienee vaikea päätellä, mitä metsässä on ajateltu. Epäilyistä huolimatta ajatustyötä on tehty.

Maastohan oli jo edellispäivältä tuttu. Siitä oli apua parikin kertaa. Ensimmäisen kerran heti ykköselle.

Puoleen väliin avausväliä suunnistus sujui ihan hyvin. Sitten käännyin väärään suppajonoon ja tupsahdin supparastille. Koodi oli tuttu, edellispäivältä. Etsiskelin rastipisteen kartalta ja latasin koukun jälkeen omalle rastille.

Jälkikäteen järkeiltynä (itse en osaa järkeillä, joten tämä on minulle kerrottua) olisi kannattanut kiertää rastille takakautta ympäri. Metsässä juoksuvauhti sujuvasti suunnistaen oli jotain 10min/km ja polulla pieneen ylämäkeen vauhti olisi ollut 3:20min/km.

Kakkosrastille yritin maksimoida polun käyttämällä linjapolkua loppuun asti. Todellisuudessa otin lisää juoksumatkaa ja matkaa pusikossa sekä jäätävät jyrkännerivit tuolla maksimoinnillani.

Kolmosella taas juoksin uria, sillä ajattelin niiden menevän suhteellisen suoraa kohti seuraavaa rastia. Polulle ja sitä vasemmalle sitten. Kun polunmutkat alkoivat näyttää härskeiltä, otin kompassin kouraan ja pelasin seiftiä tykitellen isolle polulle.

Kutosrasti taasen piti ottaa oranssin viivan mukaan. Vanha tuttu polunristeys jäi huomaamatta, kun vauhti oli oikeasti kovaa. Kovavauhtista juoksua kun ei alkumatkasta muuten oikein ollut tarjoiltu. Otin siis sekoilullani lisää matkaa ja pusikkoa sekä todella vaikean rastinoton.

Seiska oli tuttu rasti edelliseltä päivältä, sillä olin muuan rastia koukkiessani käynyt pari kertaa siitä koodin katsomassa. Sinänsä huvittavaa, että keskimatkalla rastipistenä oli pistekumpare ja silti notkossa kököttänyyt lippu jaksoi kiinnostaa.

Taas juoksentelin väärää suppajonoa ja otin jo ykkösrastilla mainitulta lipulta kiinni. Sieltä jälleen pikku koukun jälkeen rastille.

Kasi näytti helpolta. Kun olin pudotellut jyrkänteeet alas, tarkka olinpaikkatieto oli suhteellisen kaukainen käsite. Notkoja piisasi tutkitttavaksi parin minuutin ajaksi.

Avainsanoja tässä viidakossa lienee kompassi, simpanssi ja suunnitelmat. Ainakaan "rasti on jossain" -tekniikka ei toiminut. Pummin jälkeen turhaa tekniikkaa vielä pitää karsia menetetyn ajan saavuttamiseksi. Suunnitelmana ytimekäs "rasti" toimikin pari kertaa...