ap; Norrbottenin am-pitkämatka, 7,5km/47min Seskarössä. Saari on vanhaa merenpohjaa, joka on nykyään mäntykangasta ja mäntytaimikkoa. Kivikoita on heitelty pitkinä jonoina kankaalle ja käyriä saa kuvitella kartalle laitettavaksi. Omalaatuinen maasto Lapissa.
Kisa meni ihan kelvollisesti kolmanneksi viimeiselle asti. Sitä ennen vain ysille tuli pieni ajautuminen (varmistuskaarros...) ja kympille reitinvalintavirhe, sillä kartalta kankaalta näyttänyt metsä olikin yhtä suota. Avosuo ennen rastia oli epämääräinen ja etenkin käyränmuodot keksittyjä, joten myös pikku koukku heikensi rastiväliaikaa.
Kolmanneksi viimeiselle tuli outo virhe, kun kasirastille tulosta muistelin valkoisen alueen olevan todellisuudessa vihreätä. Puskin siis tiheikköön, vaikka vieressä olisi ollut kunnon kangastakin. Jälkikäteen muisteltuna 7-8 välillä valkoisella merkattu tiheä metsä olikin linjan pohjoispuolella.
Tokavikan alkupuolella putosin kartalta ja sen jälkeen alue hajoaa joka paikasta saman näköiseksi sekamelskaksi. Seilasin parin rastin väliä ennen kuin lähdin kohti pohjoista lukeakseni teollisuusalueen aidasta itseni kiinni. Sain itseni lopulta tiheikön laidalta kartalle. Suunnistn sieltä taas tutulle rastille, jonka paikansin ensimmäistä kertaa oikealle paikalle. Pikku koukun kautta siitä sitten lipulle.
Vaativa alue oli seiskalle mennessä tuntunut todella selkeältä. Sen kuin luki käyrät, eli toisinsanoen kivikkojen muodot, mahdollisimman tarkoin. 16-17 väliä suunnistin alkuun etenemällä vain kompassilla kohti pohjoista niistääkseni sekunteja loppuajasta. Kompassi ei alueella kuulemma aina näytä oikein ja muutenkin saa olla aika tarkka suunnassa kulkija, jos mielii noitten kivikoitten keskellä pitää itseään purppuran viivan alla. Sen lisäksi, että omistan kompassista pelkän rasian, omistan kanan aivot ja sisäinen kompassini on kuin vasempaan takajalkaan ammutulla rusakolla. Reittiviiva on siis taasen varsin humoristinen:
Kisojen väliaika vietettiin Håkanin kutsumana fikaten heidän perheensä (tyttären Johannan blogi löytyy listasta) kesämökillä. Håkan keroi salaisuuden Seskarön kartasta: vain sellaiset kivet, joiden päälle on asetettu pienempi kivi, ovat kartalla. Kartoittaja on sillä tavoin merkannut itselleen, mitkä kivet on jo piirtänyt karttaan. Viestissä siitä olikin muutamassa paikkassa huvia, kun katseli kivien päällyksiä ja näki pikkukiviä niiden päällä. Kuten minun reittiviivoistani aina näkyy, homma on niin helppoa, että tylsistymistä estääkseni yritän kaikin keinoin itseäni metsässä viihdyttää. Viimeisin virke oli sarkasmia.
ip; Norrbottenin am-viesti 5,5km/26´45´´ Seskarössä. Arvoin itselleni ankkuriosuuden. Pääsin pienen etumatkan turvin metsään ja juoksin kakkosta lukuunottamatta virheettömän suorituksen. Kakkosrastilla lähdin hakkuujätetaimikossa seuraamaan väärää nenää. Aikaa tuhlautui ehkä puolisen minuuttia.
Tulokset ja väliajat ovat kisasivuilla, itse en kylläkään saa niitä avattua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti