ap; ylä- ja keskivartalon maksimivoima 25´
Sitten nostikin jo kuumeen. Perse. Hajottaa.
Hajotessani kirjoitin tupani mainiona edustajana yhteisen partiokertomuksen tidusteluharjoitus ykkösestä. Kovin paljon siihen ei sotasalaisuuksia sisältynyt, joten julkaistaanpa se tässä:
TH1 - 2. joukkue, ryhmä 2
Partiokertomus
Ryhmä lähetettiin 15.12. kirkkaana talviaamuna rintamalinjan länsi- (kuvitteelinen itä) puolelle ilman tarkkaa tehtävänantoa. "Selvitkää hengissä",
osoittautuikin varsin hankalaksi tehtäväksi toteuttaa pakkasen ja legendaarisen Hälvälän miljoonan supan sokkelon takia.
Marssi kotikasarmilta rintamalinjojen tuntumaan Hälvälän lentokentän länsireunalle tapahtui moottorimarssina autokyydillä. Ennen rintamalinjan
ylitystä yliluutnantti Oksanen luovutti ryhmänjohtajalle elintärkeän kartan, joka ei missään tilanteessa saisi joutua vihollisen käsiin. Siinä
näkyi isänmaan joukkojen ryhmitykset ja Y-piste, jonka kautta palattaisiin takaisin muutaman yön retkeilyn jälkeen 17.12. iltapäivän aikaan. Ryhmänjohtaja
luovutti karttansa suosiolla taitavammille suunnistajille.
Hiljainen mustalaisleiriä muistuttava joukkomme taivalsi jonkinasteisessa avojonossa ensimmäisen yön tukikohtaan Ketarlammien länsipuolelle muutaman
K-pisteen kautta. Marssilla sovittiin viestipiilot ja vartiopaikka tulenavaustasoineen. Minkäänlaisia harhautusjärjestelyjä ei tukikohtaan tehty, sillä
joukkueemme janosi viholliskosketusta niin paljon, että osa piti sitoa kettingeillä peruskallioon kiinni ja loputkin hivelivät rynnäkkökivaariensä liipaisimia
kuin pikkupojat leikkiferrariaan. Toinen syy oli, että vihollinen ei tiennyt läsnäolostamme, eikä siksi ollut todennäköistä joutua yllätetyksi. Yön saimmekin olla rauhassa, mutta aamulla vihollinen oli saanut joukkueemme hajulle ja irtautuminen suoritettiin menestyksekkäästi. Toiseen tukikohtaan Papinkaivonsuon laidalle päätettiinkin tehdä apilaharhautukset, ovikuuset ja ketunlenkit kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti.
Harhautuksista huolimatta vihollinen lähestyi asemaamme aikaisin aamulla ja irtiotto lähimmälle K-pisteelle tehtiin pimeässä. Sieltä marssittiin suorinta turvallista tietä kohti oikeisto-porvarillista koto-Suomea ja tehtiin muutama tuliylläkkö jälkiämme jäljittäneelle komppanialle. Viimeinen ylläkkö oli onnistunut ja ryhmäksi kutistunut jäljittäjäjoukko tuhoutui täysin. Ehdimme sovittuun aikamääreeseen rintamalinjan ylitykseen. Vaarallinen partioretkemme oli onnistunut, sillä selvisimme koettelemuksista ilman miestappioita ja yllättäen myös ilman naistappioita.
Tukikohtien rakentaminen tapahtui nopeasti, sillä jokaisella oli siinä omat tehtävänsä. Viestivälineet toimivat ja niitä osattiin vieläpä käyttää. Mahdollisten irtautumisten pelossa nukuttiin ilman makuupussia ja se asetti omat vaatimuksensa kamiinan lämmitystehtävälle. Molempina öinä kamiina tukkeutuikin tervaksen aiheuttamaan tuhkaan. Noina hetkinä lämmitti vain ajatus naapuriteltasta, josta ensimmäisenä yönä pyydettiinkin apua kamiinan sytyttämiseen.
Varsin positiivinen ilmapiiri vallitsi ryhmässämme lähinnä suklaan ja torstain maittavan hernerokan ansiosta. Ensimmäisenä yönä innostuimme oikein kehittämään
tiedustelutaitojamme Ketarlammien ympäri kiertäneellä partiokierroksella. Taidoissa havaittiin pieniä puutteita, kun ryhmien kierrokseen käyttämät ajat vaihtelivat
40 minuutin ja kolmen tunnin välillä. Pimeässä on vaikea lukea karttaa ja lamppuahan ei saa käyttää, koska oravilla ei ole taskulamppuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti