aatto

Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun pistin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:
"Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun laitoin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:
"Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun laitoin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:
"Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun laitoin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:
"Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun laitoin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:
"Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun laitoin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:
"Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun laitoin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:

Että tällainen on kuulemma ikimuistoinen joulu."""""

Reenit 24.12.:
-j 10km/44´
-j 15´ + h 40´ sis. "hisu"sprinttivedot 5´, 6´ ja 5´10´´ (pal. 4´ ja 5´) kisavauhdilla + j 15´
-j 15´ + h 160´ + j 15´