Ritavaaran Kympin edellinen ennätykseni tuli tehtyä Italian junnu-MM:ien valmistavalla jaksolla. Silloin maalitolppien välissä kello näytti numerosarjaa 40:46. Legendaarinen Kympin testi on henkisesti yksi tärkeimmistä testijuoksuistani ja sen enkasta lähes parin minuutin lohkaisu kertoo minulle, että olen erittäin hyvässä kunnossa. Aikaisempien arvioitteni mukaan 39 minuutin alitus tarkoittaisi ratakympillä aikaa 31 - 32 minuutin väliin.
Ritavaaran Kympin noususumma on 400 metriä, pohja on alussa ja lopussa pehmeätä purupolkua ja muutoin umpenevaa metsäpolkua. Kilometrit kuudesta kahdeksaan ovat kovimmat, sillä jakso on lähes yhtämittaista nousua Rovaniementien laidasta Makkaravaaran päälle. Tonnien ajat: 3´38´´, 3´58´´, 3´52´´, 3´54´´, 3´54´´, 3´40´´, 4´26´´, 4´17´´, 3´54´´, 3´13´´.
Testijuoksun perään juoksin ehkä kolmannen kerran järjestelemieni Valkeavaaran iltarastien a-radan. Vaikka kartta on omaa käsialaani, edelleen jouduin suunnistamaan tarkasti varsinkin radan alkuosalla. Maasto on Valkeavaaran rinteellä sen verran erikoista, että sitä on vaikea oppia ulkoa. Vuoden 2007 iltarastien tulokset.
Iltapäiväksi ajelenkin sitten Haukiselkään rakentelemaan rastipukkeja. Aikaa tuo ottanee kolmesta viiteen tuntiin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että illan aikana täytyy vielä avautua. Voi toki olla, että Kairoissa vaeltelu laittaa asiat mielessäni oikeaan arvojärjestykseen ja teksti jää syntymättä. Kerrotaan nyt kuitenkin, että Kairojen sitoutumattomana äänenkannattajana minua pännii tähän Haukiselkäänkin välillisesti liittyvä seikka. Siellä ei nimittäin tulla käymään nuorten MM-katsastuksia ensi kesänä. Itsessään tuo katsastuskisojen haaveeksi jääminen ei ole minulle niinkään kova paikka, mutta kun tämä on taas pieni esimerkki minun mielestäni vääränlaisista periaatteista, joilla ydin käsittelee periferiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti