30.12.09

Viimeinen päivä vakan alla, 30.12.

ap; hiihto 175´ Jokivartisten laduilla, tasuri- ja wassuruskoja hyvällä fiiliksellä

ip; hiihto 85´/18km Ritiksellä, sisälsi tasurivedon mittarilta laavulle 2´38´´ (PB 2´24´´) ja alamäkivoittoisen 2km laavulta stadikalle 4´33´´ (PB 3´57´´). Olosuhteet hidastivat sen verran, että luulisin noiden olevan varsin hyviä aikoja. Ei ehtinyt kuume viedä kuntoa.

Huomenna yritetään pitää kisavauhtia karttatelineen kanssa. Edellinen yritys oli tämä Lahden Urheilukeskuksen kolmen uran syherikön sprinttiviesti-reeni:


Eilen sain Pellon kunnan vuotuisessa urheilijoitten palkitsemistilaisuudessa pelkkien tulosten määräämien tittelien lisäksi hienon tunnustuksen eli Vuoden Pellolaisen tai Tosi Pellolaisen 2009 porontaljan. Sen luovutti Pellon Yrittäjien puheenjohtaja Harry Ylisaukko-oja. Tärkeä mies esimerkiksi tuon aamupäiväisen harjoituksen onnistumisen suhteen muuten...-> Jokivartiset


Tuosta tukasta saattaa tulla sanomista...

29.12.09

29.12. ja 28.12.

ma;
-illasta seuraavaan aamuun matkustelut Lahdesta Jyväskylän kautta Pelloon. Antibiootit siirsivät kuumeen iholta vatsalaukkuun ja se muuten lämmittää kivasti tuolla ruoansulatusjärjestelmässä.

ti;
-hiihtelyä 120´ Ritiksellä, innostuin vetelemään pari spurttia sinne tänne.
-ylävartalon ja jalkojen maksimivoima (mm. 3 x 82,5 kg penkkiä ja 4 x 280 kg jalkaprässiä) 30´ + juoksu 4,7km/21´ Antin kanssa

Tuosta edellisestä postauksesta on pari keheveliä kysellyt, että oliko se oikeasti 300 metriä tuo vetomatka. No eihän se ollut kolmeasataa metriä. Ne on sunnuntaisia kuumemittarin näyttämiä lukemia nuo numerot.

27.12.09

27.12.

Tämänpäiväisissä 10x300m juoksuvedoissa keskiarvo oli 38.7, hitain 39.6 ja nopein 38.0.

26.12.09

TULIHAN SE SIELTÄ 26.12.

a; aamuverkkailuja 15´ eli hölkkää, koordinaatioita, kiihdytyksiä kun juokseminen lumimyräkässä olisi ollut hankalaa

ap; ylä- ja keskivartalon maksimivoima 25´

Sitten nostikin jo kuumeen. Perse. Hajottaa.

Hajotessani kirjoitin tupani mainiona edustajana yhteisen partiokertomuksen tidusteluharjoitus ykkösestä. Kovin paljon siihen ei sotasalaisuuksia sisältynyt, joten julkaistaanpa se tässä:

TH1 - 2. joukkue, ryhmä 2
Partiokertomus

Ryhmä lähetettiin 15.12. kirkkaana talviaamuna rintamalinjan länsi- (kuvitteelinen itä) puolelle ilman tarkkaa tehtävänantoa. "Selvitkää hengissä",
osoittautuikin varsin hankalaksi tehtäväksi toteuttaa pakkasen ja legendaarisen Hälvälän miljoonan supan sokkelon takia.

Marssi kotikasarmilta rintamalinjojen tuntumaan Hälvälän lentokentän länsireunalle tapahtui moottorimarssina autokyydillä. Ennen rintamalinjan
ylitystä yliluutnantti Oksanen luovutti ryhmänjohtajalle elintärkeän kartan, joka ei missään tilanteessa saisi joutua vihollisen käsiin. Siinä
näkyi isänmaan joukkojen ryhmitykset ja Y-piste, jonka kautta palattaisiin takaisin muutaman yön retkeilyn jälkeen 17.12. iltapäivän aikaan. Ryhmänjohtaja
luovutti karttansa suosiolla taitavammille suunnistajille.

Hiljainen mustalaisleiriä muistuttava joukkomme taivalsi jonkinasteisessa avojonossa ensimmäisen yön tukikohtaan Ketarlammien länsipuolelle muutaman
K-pisteen kautta. Marssilla sovittiin viestipiilot ja vartiopaikka tulenavaustasoineen. Minkäänlaisia harhautusjärjestelyjä ei tukikohtaan tehty, sillä
joukkueemme janosi viholliskosketusta niin paljon, että osa piti sitoa kettingeillä peruskallioon kiinni ja loputkin hivelivät rynnäkkökivaariensä liipaisimia
kuin pikkupojat leikkiferrariaan. Toinen syy oli, että vihollinen ei tiennyt läsnäolostamme, eikä siksi ollut todennäköistä joutua yllätetyksi. Yön saimmekin olla rauhassa, mutta aamulla vihollinen oli saanut joukkueemme hajulle ja irtautuminen suoritettiin menestyksekkäästi. Toiseen tukikohtaan Papinkaivonsuon laidalle päätettiinkin tehdä apilaharhautukset, ovikuuset ja ketunlenkit kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti.

Harhautuksista huolimatta vihollinen lähestyi asemaamme aikaisin aamulla ja irtiotto lähimmälle K-pisteelle tehtiin pimeässä. Sieltä marssittiin suorinta turvallista tietä kohti oikeisto-porvarillista koto-Suomea ja tehtiin muutama tuliylläkkö jälkiämme jäljittäneelle komppanialle. Viimeinen ylläkkö oli onnistunut ja ryhmäksi kutistunut jäljittäjäjoukko tuhoutui täysin. Ehdimme sovittuun aikamääreeseen rintamalinjan ylitykseen. Vaarallinen partioretkemme oli onnistunut, sillä selvisimme koettelemuksista ilman miestappioita ja yllättäen myös ilman naistappioita.

Tukikohtien rakentaminen tapahtui nopeasti, sillä jokaisella oli siinä omat tehtävänsä. Viestivälineet toimivat ja niitä osattiin vieläpä käyttää. Mahdollisten irtautumisten pelossa nukuttiin ilman makuupussia ja se asetti omat vaatimuksensa kamiinan lämmitystehtävälle. Molempina öinä kamiina tukkeutuikin tervaksen aiheuttamaan tuhkaan. Noina hetkinä lämmitti vain ajatus naapuriteltasta, josta ensimmäisenä yönä pyydettiinkin apua kamiinan sytyttämiseen.

Varsin positiivinen ilmapiiri vallitsi ryhmässämme lähinnä suklaan ja torstain maittavan hernerokan ansiosta. Ensimmäisenä yönä innostuimme oikein kehittämään
tiedustelutaitojamme Ketarlammien ympäri kiertäneellä partiokierroksella. Taidoissa havaittiin pieniä puutteita, kun ryhmien kierrokseen käyttämät ajat vaihtelivat
40 minuutin ja kolmen tunnin välillä. Pimeässä on vaikea lukea karttaa ja lamppuahan ei saa käyttää, koska oravilla ei ole taskulamppuja.

25.12.09

Pakkaspäivä 25.12.

a; juoksu 10km/45´

ap; juoksu 15´ + hiihto 40min vauhtileikitellen rennon reippaan ja ylivauhdin välillä + juoksu 15´. Jäätävää menoa. + ylä- (mm. penkkiä 5x75kg) ja keskivartalon (mm. linkkareita 8x12kg) sekä jalkojen (mm. jalkaprässiä 6x210kg + kelkka) maksimivoimaa 50´

ip; juoksu 15´+ hiihto 100´ sis. 60´ TT + juoksu 15 ´

24.12.09

aatto

Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun pistin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:
"Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun laitoin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:
"Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun laitoin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:
"Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun laitoin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:
"Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun laitoin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:
"Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun laitoin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:
"Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun laitoin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:

Että tällainen on kuulemma ikimuistoinen joulu."""""

Reenit 24.12.:
-j 10km/44´
-j 15´ + h 40´ sis. "hisu"sprinttivedot 5´, 6´ ja 5´10´´ (pal. 4´ ja 5´) kisavauhdilla + j 15´
-j 15´ + h 160´ + j 15´

23.12.09

aatonaatto

a; juoksu 40min hivenen kiihtyvästi. Matkasta ei tietoa, kun piti tampata porttien sisällä rinkiä.

ap; juoksu 15´ + hiihto 65´ sis. reipasta 40min/n. 16km + juoksu 15´. Ihan ei ollut parasta menoa. Saattoi johtua uudesta lumipöperöstä ja siitä, että alla oli sunnuntaiset kisasukset kisavoiteluineen. Niinkuin oli eilenkin ja toissapäivänäkin. Ladulla näkyi useita suunnistajatähtiä, esimerkiksi Väisäs-Make ja Minna.

ip; juoksu 15´ + hiihto 75´ sis. mäki-intervallit 3 x 10 x 30sek / 60sek (V+TT+V) / 5min + juoksu 15´ + ylävartalon ja jalkojen maksimivoimaa 15´. Tai paremminkin jalkojen ja ylävartalon herättelyä tuo vartti.

22.12.09

Ajan vähetessä lisätään laatua 21. ja 22.12.

ma: a; juoksu 44´/10km w Laurila ja Sundell. Oli kuulemma kovavauhtisin aamulenkki palveluksessa. Olin kai sitten liian innokas.
i; juoksu 15´ + hiihto 65´ sis. intervallit 3 x 2,35km (5min) + 3 x 3min mäki + 10 x 1min, kaikissa rakosissa palautus 1 minuutti + juoksu 15´

ti: i; juoksu 35´ + hiihto 55´ sis. VK-intervallit 5km (11´11´´) + 2,5km TT (6´31´´) + 5km (11´15´´) palautuksina 2min + juoksu 15´. Viisumianomus otti aikaa menomatkalla ja hintaa tuli kolmisenkymmnetä euroa pelkistä passikuvista ja postituksesta.

Päivisin opin johtajaksi. Tylsää puuhaa pitkän tauon jälkeen oppia jotain uutta. Olisinpa pelkkä kesäsuunnistaja ja nyt Etelä-Afrikassa.

20.12.09

Viikossa metsään

7.12.
-ajelut
-hiihto 175´ kevyt

8.12.
-j 30´, Tenetti ympäri
-h 100´ sis. reipas ja kova 3,5km 8´58´´ ja 8´22´´ + 10 x 35´´/55´´ mäkivedot, eli tasotesti (hapot 1.0, 5.8 ja 6.4) ja päälle intervalleja + tukilihaskuntopiiri 10´
-h 125´, josta TT 80% + ylävartalon maksimivoimaa (esim. 3x80kg penkkiä) ja palautukset keskivartaloa ja jalkoja kestovoimaperiaatteella 25´

9.12.
-15´
-110´ sis. mäkivedot 2 x 5 x 1´26´´-1´32´´ / 1´30´´ / 15´, rajuja happovetoja
-h 125´/44km + j 30´

10.12.
-j 25´
-h 105´ sis. parisprinttivedot hisustaen tykkilatu-urilla, vedot noin 6min, 6min ja 5min, palautukset 7min ja ennen viimeistä vähän pidempi. Stafu ja Masa mukana skanbailemassa, pärjäsin (lyhyellä hajonnalla:-).
-h 120´/34km + yläv. maksimivoima ( esim. 5x70kg penkkiä) ja palautukset vatsoja 20´

11.12.
-j 15´
-h 120´ sis. 44´ reipas/kova VL noin 18km, Japskityyppisesti Stafun ja Masan kanssa. Ensin tippu Masa ja sitten lopuksi minä. Onnistunut treeni siis.
-h 110´/32km + keskivartalon pikavoimakuntopiiri (20/40sek) ja kuntopallon heittelyä, yhteensä 20min

12.12.
-j 15´
-h 115´ sis. 2 x 5 x 1´20´´ - 1´30´´ / 1´30´´ / 2 x 13´ rennon reipas hisuttelu tykkiurilla. Vedot Stafun kanssa. Satuakin hapotti.
-ajelut

Viikolla kävin Ruokosen pöydällä useampaan otteeseen.

13.12.
-ei reeniä

14.12.
-j 20´ + loikat 10´ aamulenkiksi
-h 60´ sis. intervallit 1min + 3min + 5min + 3min + 1min / 1min + 10min reipasta, pakkasessa.

15.12.
-metäs

16.12.
-metäs

17.12.
-metäs ja paskana

18.12.
-paskana fyysisesti

19.12.
-paskana fyysisesti
-hiihtokisa, kännissä hiihtelyä

20.12.
-paskana
-hiihtokisa, vähän keveämpi humalatila jo. Emppu hiihti kovempaa.
-juoksu 15´ + hiihto 120´/38km + juoksu 15´. Pikkuhiljaa alkoi olla normaalia menoa. Univelat kun on nukuttu, niin voi todeta viikon toimineen ihan hyvänä huoltavana viikkona. Tästä on hyvä alkaa työntämään reeniä.

Huomenna alan reenaan. Oonpas tainnut joskus ennenkin näin ilmoittaa?!?

6.12.09

Itsepäisyyspäivä

a; juoksu 7km/30min, Mierolan lenkki

ap; sauvajuoksu (ylämäet kävellen tai loikkien) 145´, loppuun 20min/5,1km reipasta mäet loikkien. Reitti kulki Haljamin hajuilta Parolannummen poteroiden kautta Ahvenistolle ja takaisin.

Illalla ei ehi reenaamaan.

5.12.09

5.12. vihdoin taas kunnon hiihtoa

a; juoksu 60´/14km Tuomiojärven kierros

ip; hiihto 100´/32km, sisälsi 3 x 3,2km / 2min ja 3 x 1,6km / 1min kovaa Saarijärven tekolumiladulla.

Hypätäänpä Saarijärven tekolumiladun ensikerran kunniaksi Reiden tekstailun mukaelmaan. Reisi nimittäin lienee vuodattanut ladulle enemmän hikeä kuin Saarijärven kunta on suihkinut vettä taivaalle sitä rakentaessaan.

Lauantaina ohjelmassa oli raastoa. Raasto sisälsi 3 x 3,2km ja 3 x 1,6km kovaa Saarijärven baanalla. Tappeluun lähdin yhden parin taktiikalla, Peltosilla, joilla olin hiihtänyt elämäni jokaikisen lenkin Lahdessa. Voitelematta niitä kertaakaan.

Hieman epäilytti luiston kesto. Vetojen ajoiksi tulivat kuitenkin 7.39-7.46-7.49-3.46-3.49-3.46. Kulku oli melkoinen ja hidastuvat ajat selittyvät vain suksien halusta imeä paskaisen ladun likaa itseensä kilokaupalla.

Pitkien vetojen toisella kierroksella happo hiveli reisiä melkoisesti reitin ainoaan mäkeen. Lyhyissä vedoissa happo hivelikin sitten jatkuvasti, kun palautusajat jäivät olemattomiksi.

Maksimivauhdeilla tuli liikuttua yli puoli tuntia. Seuraavan kerran suksitaan sitten vasta maanantaina Vuokatissa. Huominen on raastava päivä ihan muissa merkeissä.

4.12.09

Turhan rikkonainen 28.11. - 4.12.

pe;
-j 25´ + kevyt hieronta
-h 16km/60min sis. 5km reipas 16´14´´ (Ritiksen Vitonen) ja suksitestit karussa vesikelissä
-j 35´/8km hautuumaalle parilla ruskolla höystettynä. Mukana tummumassa Leku ja Emppu.

la;
-aamuverkat 10´
-HS-kisa 9km/40min + verkat
-j 20 verkkailuvauhdilla madellen

Kisakauden avaus meni perseelleen kakkosrastille, kun luulin oikoa uraksi ja sen jälkeen en luottanut karttaan hetkeäkään ja olin vieläpä melko varma, että leimasin kakkosen väärin.

su;
-aamuverkat
-HS-kisa 23km/86min + verkat
-h 145´ ja väsy parin tunnin kohdilla

Yhteislähtö oli jo melko sujuvaa, kun vain pääsi muista eroon. Lopussa piti olla liian nerokas ja lukea kesusspedenä karttaa sieltä urien alta. Urat ja maaston muodot ei sitten ihan olleetkaan kohdillaan.

ma;
-j 20´
-h/hs 130´ sis. kova 6km/14´30´´ (viimevuonna 16´24´´...) + rennonreipasta rastinottohisuttelua
-matkustelut Lahteen. Kone oli myöhässä ja nukkumaan pääsin vasta yhdeltä yöllä. Huonouninen yö vaikutti aika monta päivää, kun intin päivärahoilla on suhteellisen hankalaa maksella univelkoja.

ti;
-j 23´/4,7km
-j 80´/16km + ylävartalon maksimivoimaa ja keskivartalon tukilihaksistoa 25´. Juoksussa mukana Marika ja Peesi.
-j 80´/23km kiihtyvä (4:30/km -> 3:20/km), Huikko mukana ekat kolmevarttia.
-iltahölkät...

ke;
-j 23´/4,7km
-partiosuunnistus 65´ + verkat (30´-40´). Peesin kanssa juostiin ja ei löydetty yhtä rastia. Ampujat, golffarit, futarit, yleisurheilijat ja autourheilijat sen sijaan löysivät...
-loikat 3 x 5 x 20-loikkia (vuoro- ja luisteluloikkia) mäkeen + verkat 20´

to;
-j 23´/4,7km
-mattotesti (30min kiihtyvää) + juoksuverkat 50´. Jalka hajalla ja paikat juoksureenailusta jumissa.
-iltahölkät...

pe;
-j 23´/4,7km
-j 15´ + h 40´ + j 15´, kiersin Urheilukeskuksessa yhtä lumikasaa
-iltaverkkahölkkää Laajavuoren lumitilanteen tarkistaen 20min + keskivartalon tukilihaksia päälle

26.11.09

Revontulista Kiirakseen ja takaisin Taivaisiin - kausi 2009

"Tätäkö on rock´n roll?", pohdin likaisessa mielessäni yrjötessäni kymmenentuhannen metrin korkeudessa jossain Bankokin ja Munchenin välillä. Viidennentoista lentotunnin jälkeen nauttimani tuoremehuhörpyn ja puolikkaan omenanviipaleen tehtyä tarpeeksi intervalleja vatsalaukussani, päätti se tarjota niille kyydin suun kautta kylmähoitoon posliiniastiaan.

Voi kun olisin tiennyt, minkälainen ruljanssi minua alkaneella viikolla odotti. Välietappi Maijalla meni mukavasti. Pakko oli päästä helvetin huonoon keliin lenkkeilemään, juosta helvetin lujaa juoksun kulkiessa helvetin hyvin.

Kairoissa odotti sopulilauma kysymyksineen. Olen jo kauan sitten huomannut olevani urheiluni vuoksi julkisuushuora. Jo silloin kauan sitten päätin, että käytän julkisuuden hyväkseni. Tapanani on kertoa kaikesta, mistä rohjetaan kysyä. Senpä vuoksi niin lähelle Muurolaa en ole ennen joutunut, kuin unelmieni jälkeisellä viikolla jouduin.

Alamäkeä jatkui monta kuukautta. Päätä selvittelin parisen viikkoa. Pimeä maantie rullaantui melkoista tahtia. Pää vaati kaiken tekemäni työn selvitäkseen. Olisi kai vaatinut enemmänkin. Kynttilää oli poltettu molemmista päistä siten, että roihu oli kuihtunut tuikuksi. Urheiluharrastuksen vuoksi ainoa sosiaalinen kontakti parin viikon ajan oli ollut öisin pakkasten vuoksi käymään jätetty kaivinkone. Esimerkiksi siinä oli selvittelemistä.

Onneksi kevät koitti etuajassa tien vietyä eteläiseen Ruotsiin. Kolmisen viikkoa huippu-urheilua palautti järjestyksen vallankumousliikehdinnälle alttiiseen unelmien valtakuntaan. Huonossa vireessähän sieltä tietysti kotiin palattiin, mutta olipahan kuitenkin hetken ajan saatu elää vähäjärkisen ihmisen elämää.


Tästä eteenpäin Jukolaan asti touhu oli yhtä arpomista. Pieniä hetkiä meni jopa nautittavasti, mutta pääosa päivistä meni poukkoillessa tilaisuudesta toiseen. Maisema vaihtui ja siitähän jotkut pitäisivätkin - rokkarin elämästä.

Urheilu-uraa tuo nelipyöräisellä maantien kuluttelu ei vienyt ainakaan parempaan suuntaan. PM-kisojen keskimatkan jälkeen mies oli pahoin rikki. Jo aiemmin keväällä järkeilty sprintin väliin jättäminen ei käynytkään päinsä. Purin kassit takaisin Hotelli Valtatie Kympin lattialle ja itkin itseni uneen.

Kaikesta huolimatta sprintin jälkeisenä päivänä käyty Forssa-Games onnistui. Hetken olin taas iloinen, oikealla tiellä saatetaan sittenkin olla! Tällä suorituksella oli lopulta ratkaiseva merkitys koko kauden onnistumiseen.

Iloa ei kauaa jatkunut. Pilasin seuran Jukolan pitkän yön laahustelullani. Kukaan ei sitä minulle ääneen sanonut, mutta tiesin sen sanomattakin: Yksi unelmamme siirtyi taas vuodella eteenpäin.

Vielä piti kokea yksi takaisku, ennen kuin olin henkisesti ja fyysisesti riittävän pohjalla ponnistamaan kovalta alustalta ylöspäin. Minun piti nimittäin toteuttaa monista varsin karulta kuulostava valmistautuminen korkealla käytäviin nuorten MM-kilpailuihin. Ajattelin viettää kymmenen päivää telttaillen Ruotsin tuntureilla. Kun tarpeeksi korkealle olin noussut, totesin siellä elämisen ja harjoittelun mahdottomaksi: Lumi peitti suurimman osan maastosta ja tuuli riepotteli telttaa kuin Taivainen kroppaansa kaiken tuon kokemansa jälkeen.

Kun pääsin kotiin Pelloon, jätin kaiken omaa urheiluani haittaavan pois elämästäni. Blogien sijaan luin DDR:n yleisurheiluvalmennuksesta kertovaa teosta, television sijaan katselin karttoja, mehun sijaan join supervihreää ja merisuolavettä, sosiaalisen elämän sijaan kävelin jokirannassa kiviä heittelemässä, muiden ja omien vanhojen tekemisteni tutkailujen sijaan suunnittelin seuraavia harjoituksia...

Tehoharjoitukset juoksin lähes poikkeuksetta testijuoksuina vanhoihin tuloksiin peilaten. Joka ikinen kerta, kun jotakin testireittiä juoksin, tein selkeästi oman ennätykseni. Fysiikka oli sittenkin säilynyt rautaisena läpi hirveän kevään. Tarvittiin vain tarpeeksi asennetta ja vitutusta, jotta ruho alkoi liikkumaan kuten halusin.

Italiassa tuli sitten melkoisesti takapakkia, kun tähänastisen urheilu-urani tärkein startti oli ohitse jo ykkösrastilla. Etenin sinne nopeinta vauhtia. Silti tiesin, että jos tämä tällaisena jatkuu, ei minulla ole mitään mahdollisuuksia mihinkään. Aikamoisen henkisen taistelun jälkeen huippusuoritus keskimatkalla on urani kovin temppu.

Tuo keskimatka avasi lukon touhusta. Ymmärsin, että kovissakin kisoissa sujuu parhaiten, kun osaa ottaa touhun tarpeeksi rennosti. Lähtökynnykselläkin voi kujuilla tyttöjä ja heittää hetulaa Summasen kanssa, sen minä opin. Siinä tulikin kaikenlaisia katsastuksia ja sotilaiden MM-kilpailuja, sekä Euromeetingejä että SM-kilpailuja. Kaikki sujui niin, että sain varmistuksen oikeasta tiestä.

Tai oikeammin, eihän tuo mikään tie ole, kinttupolku korkeintaan. Nähtävästi kivinen sellainen.

Tässä tekstissä julkaisin kauden huonot kokemukset. Hyvistä kokemuksista voi lukea esimerkiksi alempaa tästä blogista.

26.11. paskoissa olosuhteissa

a; juoksu 30´/7km, päivän parasta antia. Innostuin vetelemään pari kiihdytystäkin loppuun kun oli olevinaan niin herkkää.

ap; hiihto 80´, sisälsi alkuverkassa 5min vauhtileikittelyä keskimäärin reippaasti ja pääharjoituksena 3 x 10 x 30sek / 60sek / 3min mäkivedot siten, että ensimmäinen vapaalla, toinen tasuria ja viimeinen sarja taas vapaata. Sukset takkusivat pahoin, kun latu oli ajamaton ja lumen vähyyden sekä vallitsevan matalapaineen vuoksi todella märkä. Hiihdin siis Kylävaarassa, kun Ritavalkeatakaan ei ollut lanattu. Asiaa tuntemattomille tiedoksi sellainen fakta, että kun Pellon kylällä tulee lunta viitisen senttiä, odottaa ylhäällä Ritavalkealla sitä puuteria vähintään kymmenen senttiä enemmän.

ip; hiihto 10min + juoksu 25min, Kylävaarassa. Taas tuli käytyä Ritavalkeakin tarkistamassa, mutta rupesi vain vituttamaan. Kylävaaran latu oli vettynyt aamupäiväisestäkin siihen malliin, että enää ei kehdannut sukset jalassa kävellä tuon enempää.

25.11.09

Maastokeikan molemmin puolin, 22.-25. marraskuuta

su ip;
- j 15´ + h 40´ sis. intervallit 3 x 4min / ~40sek + 3 x 3km / 1min + j 15´. Kolmekilsasten ajat 6´51´´, 6´52´´ ja 6´37´´ eli kello tykkäsi vaikka latu meni puoliksi tartanilla. Puuhasteluni aiheutti muuten muutamia outoja katseita...

Maanantaina kiireinen aamulenkki reilut kymmenen minuuttia ja siitä seuraavaksi yöksi telttailemaan PH2:sen nimen alla. Tiistaina junaan ja keskiviikkoaamuna koti löytyi Pellosta.

ke;
- h 150´ / 30km mätökelissä Ritavalkealla
- h 55´/16km sis. intervallit 2 x 2 x 2km / 1min / vaatteiden vähennykseen kulunut aika, vetojen ajat 5´21´´, 5´27´´ sekä 5´20´´ ja 5´29´´. Rajusti kevennetty harjoitus, sillä PH2:nen vaikutti kroppaan aikalailla. Olo oli kuin kännissä olisi hiihtänyt.

22.11.09

Virka-apuviikko 47.

ma;
-j 20´
-j 15´ + h 80´ sis. reippaan 60´ (20´ V + 20´ TT + 20´ V) + j´ 15´. Hitusen vaikea nostaa tehoja, kun latu kulkee urheilukentällä ja on aika pahoin jäässä. Parempi silti olla lumella, kuin pelkkää jalkalenkkiä tehdä. Tuntuma (hiihtoon) säilyy näin hitusen paremmin.
-j 85´ + keskivartalon tukilihaskuntopiiri 25´ + j 10´ Tero mukana

ti;
- j 20´ + koordinaatiot 5´
- j 15´ + kiihdytykset verkkoineen (testit) + sauvavaellus 240´
- j 30´ kevyt veren maku suussa. Illalla pikku kuumeilut.

ke;
-j 20´
-kimmo- ja ketteryystestit verkkoineen + j 15´ + h 60´ sis. intervallit 10 x 3min / 40sek + j 15´
-voimatestit (lankkupito 3´40´´, kyykky 70kg/60 toistoa, penkki 35kg/60 toistoa eli heikosti) + j 15´ + kuntopiiri 20´
-j kiihtyvä 60´ (4:45/km -> 4:30/km -> 4:15/km -> 4:00/km -> 4/km -> 3:30/km -> 3:20/km), Rantanen mukana 4min/km asti. Ei ole sen koommin juossutkaan.

to;
-j 20´/4km
-j 60´ sis. 40min joka 10min 2,5km reipasta/kovaa, ajat 8´25´´, 8´16´´, 8´09´´, 8´00´´. Sama reitti kuin 11.10. Juoksukykyisyys on hitusen laskenut.
- j 15´ + h 100´ + j 15´

Aamulla ennen kuutta tuli jo hetki seistyä rivissä varusteet mukana valmiina dementisen mummon hakuun Heinolasta. Mummo onneksi löytyi ennen kuin nopean toiminnan joukkomme ehtivät bussiin nousta.

pe;
-j 60´ (5min/km -> 4:30min/km) Marikan perässä roikkuen + h 25´sis. intervallit 3 x 5min / 2min (+pyöräilyt). Piti hiihtää enemmän intervalleja, mutta katkoin taas hihnan sauvasta.

Aamupäivällä doping-testi ja tetsailua, eli ei ehtinyt reenailemaan. Miehen katsellessa vieressä purkkiin lorottaessasi kustessa tuppaa menemään tavallista enemmän aikaa.

la;
-j 20´
-j 15´ + h 65´ sis. reipasta 60´ + j 15´. Latu aivan surkeassa tikissä, mutta silti hyvää lyöntiä reippaalla sykkeellä.
-j 15´ + h 110´ kevyt + j 15´

su;
-j 23´/4,7km Halkomäessä
-j 135´ sis. loppuun intervallit todella loivaan mäkeen 10 x 25´´ / 75´´ ja joka puolen tunnin välein vajaan minuutin rusko. Mukana myös Marika ja vauhti noin 5:15min/km. + ylävartalon maksimivoima (esim. penkistä 5 x 70kg) ja keskivartalon tukilihaksiston kestovoima 30´

Illalla tehoreeni ladulla ja viikon 48. alku maastossa. Eiköhän tästä hyvä tule.

16.11.09

Leirin loppu ja Rastitreffit 12.-15.11.

to;
-j 15´
-j 10´+ h 120´ sis. parisprintti eli 3 x 2´44´´-2´49´´ / ~2´50´´
-j 15´ + h 90´ ja päälle hieronta

pe;
-j 20´ sis. ruskoja juoksukykyisyyden ylläpitoon. Ei oikein tuntunut pysyneen yllä tuo juoksukykyisyys.
-j 10´ + hiihto 150´ sis. reipas 12,6km/30´ + suunnistus 50´ + juoksu 10´.

la;
-j 20´ sis. ruskoja
-j 40´ + sprinttisuunnistus (Rastitreffien sprintti, pimeessä ilman lamppua jäi pari rastia väliin) 20´/3km. Juostessa etsiskelin slummeja ja lähiöitä. Niitä kulmia, joissa Leninin patsaat pönöttävät edelleen jykevästi paikoillaan. Liiton touhujen takia jouduin Viru-hotelliin, joten hienostokeskustasta oli niihin turhan paljon matkaa.

Illalla oli Rastitreffit. Erityisesti mieltä lämmitti Vuoden Suunnistushenkilön palkinto. Siihen tunnustukseen kun vaaditaan muutakin kuin onnistunutta tulosurheilua.

su;
-j 110´ + ylävartalon maksimivoimaa (pääosin siis penkkiä) 10´. Tämä reeni jo taas Lahdessa, jossa meneekin sitten viikko virka-avussa.

11.11.09

11.11. massapäivä

a; juoksu 20´ Stafun kanssa

ap; hiihto 140´ sis. rennon reippaan TT 45´/14,5km, jossa noin joka viides minuutti maksimirypistyksellä rusko + juoksu 15´. Pysyin jopa Stafun peesissä, kun sateli hiljalleen lunta.

ip; juoksu 20´ + kuntopiiri 40´ nopeusvoimatyppisesti 20´´/40´´ + hiihto 120´/34km + juoksu 10´

Tällainen voimapäivä tänään. Huomenna jotakin muuta.

10.11.09

Vuokatin valloittelua

Hisun A-maajoukkueen leirin alkua Vuokatissa.

ma;
-j 15´ aamuverkaksi
-hiihto 130´, sis. tasotestin eli reipas ja kova 4,2km 10´20´´ ja 9´40´´ reilun minuutin palautuksella + juoksu 25´ verkkoina. Tasotestin hapot perusvauhdilla 1.9, reippaalla 6.8 ja kovalla 10.3. Ala-alueitten hapot melko korkeita ja maksimihapot yrityksen mukaisia. En siis vetänyt läheskään kisavauhtiin asti.
-j 30´ + sikatesti 20´ + verkat 20´ + hiihto 105´/28km huoltavaa Annin kanssa. Sikatesti on tuollainen kova kuntopiiri, eli 45 sekuntia töitä ja 1´15´´ palautusta, kaksi kierrosta ja viisi liikettä. Yleisliike, vatsat, hypyt, etunojat ja viivajuoksut vedetään ja lasketaan suoritetut liikkeet/metrit yhteen.

ti;
-j 20´/4km
-hiihto 240´/69km + juoksu 10´. Löysin tykkiparin uuden lumen vesikelille. Tai Tervalalla oli tietysti vielä parempi pari.
-hiihto 90´/21km TT huoltavaa + juoksu 25´ ja päälle Ruokosen pöydällä irvistelyä vajaa tunti.

Tästä tämä leiri jatkuu sujuvasti määräpainoitteisena. Otetaan sitä tietysti vähän tehojakin sinne tänne, mutta ei mitään ilottelua kuitenkaan.

9.11.09

vko 45. komennuksella Saariselällä

ma; matkustelut Pellosta Saariselälle ja
-h 215´/60km + j 15´

ti;
-sosiaalihölkkää 20´ eli juoksun häpäisyä hiihtäjien kanssa aamulenkkeillen
-h 185´ (josta TT 120´) + j 25´
-h 120´ (sis. 3 x 10 x ~ 30sek / ~ 50sek mäkeen V+TT+V), Särkänmäen tekniikkakontrollit vedoissa
-verkka 20´, liian liukasta juoksemiseen. Kuulemma.

ke;
-juoksu vr 20´
-vr 15´+ korttelisuunnistus 26´18´´ reippaasti + hiihto 110´/29km huoltavasti
-j 15´ + kokov. kuntopiiri 40´+ lentistä 30´ + verkat 30´. Kp a´la Heikki.
-j 30´ w Marika
Aamuhapot 0.8 ja edellisenä yönä FirstBeatit siihen malliin ettei kellään aiemmin.

to;
-j 15´ vr
-h 220´ (loppuun ruskoja kun rupes kulkeen) + j 25´
-h 140´/33km TT (alamäet SL) + j 35´ eli Kaunispään valloitus
-j 20´ sosiaalihölkäten

pe;
-j 15´ vr
-h 120´/38km sis. 3 x 8km / 25´ starttiväli reippaasti (vetojen ajat 20´27´´, 20´05´´ ja 19´47´´) + s 50´/5,2km rinteillä Särkänmäen heittämille krepeille + j 10´. Hiihdossa helkutin hyvää menoa. Oikein helppoa oli tuo suunnilleen 2:30min/km. Suunnistaessa oli sitten jo vähän hitaampaa menoa ja koukkasinkin viitisentoista sekuntia ykköstä ja vajaan puolikkaan yhtä toista pistettä.
-j 15´ + lentis 55´ + kp 30´

la;
- j 25´
-h 195´ pääosin TT + j 20´ huoltavana
-h 120´ sis. vapaan tekniikan kertaus Heikin heitellessä herjauksia

su;
-j 10´
-h 65´ sis. rentoja reippaita mäkiin + j 40´ Kaunispäälle. Hiihto jäi lyhyeksi, kun työnsin hihnan poikki.
-matkustelut Vuokattiin

Vajaa 36 tuntia harjoittelua viikkoon. Ihan kohtuullinen määrä näin palvelusviikolle. Tavoitteena toki oli yli 40 tuntia. Taaskaan ei ehtinyt netin ääreen viikolla venymään. Olkoot se sitten vaikka sitä priorisointia.

1.11.09

1. määräpäivä marraskuulle

a; juoksu 15´ aamulenkkinä. Jäin Ritavalkean leiripaikalle, kun ilta olisi venynyt muuten myöhäiseksi aamuherätykseen nähden. Olihan tuolla uudistetulla ilmeellä saunan puoliautomaattiseen vedenheittimeen yhdistettynä oma vetävä merkityksensä.

ap; hiihto 205´/50km Ritiksen vitosta ympäri. Tuntui loppuun asti todella kevyeltä. Hiihtolihaksisto alkaa tottua.

ip; hiihto 105´/25km, sisälsi tekniikkahiihtelyitä eli mahdollisimman paljon tasatyöntöä ja sauvoittaluistelua sekä mäkiin pikku vetoja loikaten ja tasatyöntäen + juoksu 15´ loppuverryttelyksi.

Viikonlopun aikana suunnittelin omaa urheiluohjelmaa vuoden verran eteenpäin. Illan päälle viimeistelen Tinken puolivuotisohjelman raamit ja tavoitteet sekä päivittäisohjelmat kuukauden ajalle. Huomenaamuna kutsuu Saariselkä. Taitaa uni korjata aika nopeasti.

31. ekat leimat

a; juoksu + koordinaatiot eli aamuverkka 15´

ap; juoksu 35´, sisältäen sprinttisuunnistuksen kisavauhdilla 10´49´´/noin 2,7km koulukeskuksessa + hiihto 115´, sisältäen kisavauhtisen hisuttelun 22´13´´. Hisu-urasto hiihtämällä avattu.
ip; hiihto 100´/25km Ritavalkealla. Ritavalkean vitonen tarjoaa mäkineen tietysti peruslenkeilläkin luonnollista intervallia, eli koneelle puuha on jatkuvaa vauhtileikittelyä peruskestävyyden ja vauhtkestävyyden välillä.

31.10.09

30. Ponnen syysleirin eka päivä Pellossa

a; juoksu 20´ aamuverkaksi

ap; hiihto 45´/13km Kittisvaarassa + juoksu 15´ maastossa + yhteislähtösuunnistus reippaasti 14,3km/100´ Haukiselässä Reiden, Flashin, Tankan, Lindan ja Jeren kanssa. Lumi hidasti maastoa reilun minuutin kilometrillä.

ip; hiihto 170´/45km Ritavalkealla, edellisten lisäksi ladulla samoihin aikoihin työnteli myös Tinke ja Kartsa. Kohtuullisen lujan alkuvauhdin vuoksi viimeiset pari kierrosta olivat jo väsyneempää menoa.

29.10.09

Kassuviikko 43.

ma;
-al 15´w Marika
-sauvajuoksu (ylämäet loikkien) 125´/22km Rantasen juostessa rinnalla.

Sotilaskoulutuksen osalta kohtuullisen tiukka päivä nassejuoksuineen kaikkineen.

ti;
-ohjattu aamuverkka (sosiaalihölkkää ja venyttelyä)
-juoksu 20´

Sotahommien osalta tähän astisista rankin päivä. Yritin tehdä hommat kunnolla ja se tuntui sitten illalla. Jätin iltaharjoituksen tekemättä ja tyydyin lenkkeilyyn.

ke;
-j 20´/4,7km
-s 50´ (sis. 2´, 4´ ja 8´ reippaat) + j 15´, rastinottoa Hämeenkoskella Haku-Veikon 2009 rastipukeilla.
-ylä-, keskivartalon ja jalkojen perusvoima 30´ (esimerkiksi 10 x 60kg terävästi penkkiä)
-s 66´/11,1km + verkat, eli Lahden alueen Yö-Kupin finaali Tapanilassa. Reilu minuutti takkiin Johanille. Reitti tulee reittihärveliin. Tällainen oli loppuleimaus.

to;
-ohjattu aamujuoksu + lihaskunto 20´
-j 10´ + kokovartalon kestovoima 60´ voimatangolla ja sotilaspainilla + j 15´. Särkänmäen johtama voimaharjoitus, hetkittäin aika kovilla hapoilla. Paljon löytyy vielä puutteita kropasta.
-hiihto 85´/26km Kylävaaran purupolulla PELLOSSA. Ei meinannut malttaa pois tulla, kun on oikeasti hienoa olla vaihteeksi kotimaisemissa reenaamassa.

25.10.09

Sunnuntai-ilta

Ei tullut rullahiihdoista ja suunnistuksista mitään, kun pimeä yllätti talviajan myötä. Lisäksi senttinen lehtikerros sateisella ilmalla pyörätien päällä ei ole kaikkein pitävin alusta. Otin sitten käyttöön suunnitelman B ja tein varsin hikiseltä vaikuttaneen juoksukuntopiirin mallia:

juoksu 15´ alkuverryttelyksi, siihen sitten kolme kierrosta tällaista settiä: 10 x 45sek / 15sek lihaskuntoliikkeitä ylä-, keskivartalolle ja jaloille + 5min juoksua matolla kiihtyvästi 4min/km -> 3min/km (balttiarallaa 2min 4min/km + 1min 3:30min/km + 1min 3:15min/km + 1min 3min/km) ja loppuverkkailuksi juoksua 10min. Yhteensä 70min.

Kolmosen vauhtikin tuntui todella helpolta. Hieman toki aamupäivän sauvarinteet painoivat.

viikon 43. loppu

la:
ip; juoksu 110´, piti olla huoltavaa vauhtia, mutta kun kulki niin meni kiihtyväksi + peruslihasryhmien pikavoima 20´, kuntopiirityyppisellä ratkaisuilla sain palautusajat minimoitua.

Tinke soitteli tilannekatsausta. Oli treeni purrut kivasti reisiin. Bloginkin oli erehtynyt laittamaan pystyyn. Unohtakaa siis ForrestGeet ja kumppanit. Täältä löytyy tästälähin kovimmat raastot. Varoitan jo etukäteen vasemmistohenkisyydestä, periferian ihannoinnista sekä tuskasta, hiestä ja oksennuksesta. Tiedättehän tästälähin, että minun tallissani on vain äärimmäisiä ihmisiä. Tallini urheilijat etsivät jaloa kärsimystä - eivät menestyksen vaan nautinnon vuoksi. Itseni ja Tinken lisäksi talliin ei ole ollut muita tulijoita.

su:
a; juoksu 24´/4,7km
ap; sauvajuoksu/juoksu 45´ kiihtyvästi (5min/km -> 4min/km) + 5 x 3min - 3min 30sek / 5min sauvarinteet reippasti ja kovaa + pikkurinteitä sauvamäkiloikkia Staffan-tyyliin + sauvajuoksu/-mäkiloikka/juoksu 50´, yhteensä 150min. Sauvojen kanssa juosten Hennalasta Messilään (10km), jossa kaikkia kolmea hissikuilua käyttäen sauvarinteitä ylemmän kynnyksen tuntumassa olevalla tahdilla maksimihapenotooa kaivaen. Eturinteen kellotin 2´59´´ ja takimmaisen 3´24´´ (PB 2´48´´). Sauvoja ulkoiluttaen vielä lopuverkkailuksi takaisin Hennalaan. Hapenottokoneisto oli hitusen ruosteessa, mutta silti yllättävän hyvä fiilis.

Illalla suunitelmissa vielä vähän lisää puuhastelua rullahiihtäen ja juosten.

24.10.09

vko 43.

ma;
-juoksu 15´
juoksu 70´ (5min/km -> 4min/km -> 5min/km) + ylä- ja keskivartalon perusvoima 25´

ti;
-juoksu 15´

ti-pe;
-tetsausta

Lauantaina alkaa taas harjoittelu.

18.10.09

18. "Haljamia"

a; juoksu 7km/33´. Tapanani on pyöristellä ajat viiden minuutin tarkkuudelle, mutta en oikein tiedä, kumpaan suuntaan se nyt tulisi tehdä. Jos pyöräyttäisi lukemaksi 30min, olisi se jo aika haipakkaa aamulenkkivauhdiksi. Taasen 35min tarkoittaisi melko hidasta hölköttelyä, kun Mierolan lenkki kulkee pääosin tasaisilla hiekkateillä ja vain parin kilometrin verran poluilla. Tällaiset spekulaatiot toisaalta kuuluvat joihinkin muihin blogeihin. Minä nimittäin en harjoittele harjoituspäiväkirjan vuoksi.

ap; juoksu 50min, sisältäen 10 x 25sek / 70sek jyrkähköön mäkeen ja 5min 10-loikkia jyrkkään ja loivaan mäkeen Haljamilla + suunnistus lähes kisavauhdilla 1,92km/12´12´´ Palokalliolla. Joskus ennen Göteborgin junnu-MM:iä viimeisenä valmistavana vedin saman radan pariminuuttisten intervallien päälle. Silloin aika taisi olla 12´24´´. En tiedä, mistä syystä tuollainenkin on jäänyt mieleen.

ip; juoksu 100´, Haljamin ja Parolanharjun kautta leirille ja mutkien kautta takaisin Parolaan. Syksyisen ilmeen vuoksi pajukkokaan ei enää peittänyt näkymää Näkkälammelle. Parolan ala-asteella tapasin Savosen Empun sprinttikarttaa tekemässä. Esko tekee kartat tunnetusti jo maastossa suoraan tietokoneelle. Taitaa mies olla edellä aikaansa, sen verran kätevältä touhu näytti. Todennäköisesti puuhasta ei kuitenkaan tule ihan jokapojan hommaa, sillä aina esimerkiksi topografian hahmottaminen vaatii ammattitaitoa.

17.10.09

17. "työntöä"

a; juoksu 35´/7km, Mierolan aamulenkki

ap; juoksu 90´, kiihtyvä (5min/km -> 3:20min/km) hiekkatiellä. Tuli kunnon nylkkyfiilis kun vähän meinasi pitkästä aikaa kulkeakin.

ip; rullahiihto 80´, toivottavasti kauden viimeinen tätä lajia. Kävin esittelemässä Hämeenlinnan Linnanpuistossa vaihtoehtoista lauantai-illan viettotapaa. Punaviiniä ja olutta tarjottiin. Vaikka juomavyö olikin tyhjä jo lähtiessä, kiitin tarjouksesta kieltäytymällä. Muutenkin oli ihan riittävästi töitä pystyssä pysymisen kanssa.

16.10.09

Eerikkilän viikko

ma;
-aamulenkki 15´
-verryttelyt + akt. venytykset + keskivartalon lihaskunto 15´ + koordinaatiot 15´ + juoksu 30´

ti;
-aamulenkki 10´ + ohjatut venyttelyt
-verkat 20´ + ylävartalon maksimivoima 10´ + räjähtävä voima & loikat 20´ + kestovoima 20´ + juoksu 20´
-suunnistus, vedot 5´38´´, 4´10´´ ja 22´12´´ (FG -09 H21A), verkkoineen 50´
-ohjatut verkat ja venyttelyt

ke;
-verkat + jumppa 25´
-reaktioharjoituksia ja nopeusvetoja, 60´ tehokasta harjoittelua verkkoineen
-juoksu 50´ sis. 6x3min/2min mäkisellä hiekkatiellä vauhdilla 3:15min/km Laurilan peesissä. Perinteiset vatsasoirot tuli otettua.

to;
-al 20´, sosiaalihölkkäilyä
-rullahiihto 120´ V, vartti reippaammin, kun otin zetorista peesin
-suunnistus, kovaa 1,15km/5´ ja rennon reippaasti 3,85km/21´29´´, yhteensä verkkoineen 60´

pe;
-juoksu 25´
-juoksu 100´, sisältäen verkat, nopeuskestävyysreeni radalla 50m/50m + 100m/100m +150m/150m + 200m/200m + 250m/250m + 300m/300m + 300m/300m + 250m/250m + 200m/200m, vedot 3min/km, palautukset kävellen + vauhtikestävyysharjoitus radalla 4 x 1650m / 2min, vedot noin 3:30min/km (hapot 3,4 kolmannen vedon jälkeen). Päälle rennon reipas suunnistus 24´/4,5km. Paisin reitinvalinnat vuodelta 2001.
-juoksu 80´, Tenhola. Hämärtyvässä illassa koin hienon kokemuksen, kun helmipöllö liiteli erään kelon nokkaan kujuilemaan juoksijaa. Melkoinen kujuilemisen mestari se on, kun pystyy kääntämään päätään sen 360 astetta.

Viimeviikkojen karttoja

Reipas suunnistus Hälvälässä:
Kova suunnistus intervallien päälle Halkomäellä:Suunnistusvetoja parisen kappaletta ja päälle tämänkesäinen Forssa-Gamesien rata uudestaan.Alkuun kovaa suunnistusta 1,15km ja päälle vajaa 4km reipasta Heikin heittämille krepeille.Kännykkä-Gamesien H21-rata vuodelta 2001 rennosti NK-VK -reenin loppuverryttelynä:

11.10.09

11. "lepopäivä jäänee pyhittämättä"

a; juoksu 20´ + koordinaatioita 5´

ap; juoksu 75´, sisältäen 50min siten, että jokaisella alkavalla kymmenminuuttisella veto Halkomäen kuntoradalla pituudeltaan 2,5km sisältäen 40m nousua. Toisin sanoen 5 x 2,5km / 1´58´´-1´53´´. Vetojen ajat 8´06´´, 8´06´´, 8´07´´, 8´02´´ ja 7´47´´. Ihan hyvää liikahtamista, vaikka hiekkapohjalla taloudellinen juoksu onkin heikkopohkeiselle aina tuottanut vaikeuksia. Lyöntifiilis oli selkeästi cooperia parempi. + suunnistus Halkomäessä 12´25´´/2,1km verkkoineen 30´.

ip; rullahiihto 160´, toinen tunti TT (nykyvalmennuksen mukaan Työntö ja Tuijotus, ennen asiaa kutsuttiin arkisesti TasaTyönnöksi). Reitti kulki Hennalasta Messilän kauta Hollolan kirkonkylälle ja sieltä Hälvälän läpi pikku koukun jälkeen takaisin Hennalaan.

Ensi viikko vielä kovaa ajoa PV:n valmennusleirillä eli taso 1:sen valmentajakurssilla Eerikkilässä. Sitten kutsuukin maasto huimasti neljäksi yöksi.

10.10.09

vko 41.

su;
juoksu 80´ 5min/km -> 3:40min/km hiekkatiellä Laurilan Miron kanssa + ylävartalon maksimivoima 20min kuntosalilla

ma;
-juoksu 15´ + koordinaatioit 10´ + 850m rennon kovaa hiekkatiellä (2:52min/km) + loikat 10´ + juoksu 15´ + ylävartalon maksimi- ja perusvoima 15´ kuntosalilla. Kehon herättelyä loppuviikon testeihin.

ti;
-aamulenkki 15´, w Marika
-juoksu 100´, tunnin mukana tuli purjehtija T. Rantanen.

ke;
-aamulenkki 15´, Marikaa peesaillen
-kävely/juoksu 30min + uintitesti 200m/6´12´´. En siis osaa uida (uimataidon raja 6min).
-yö-kuppi Heinolassa 52´/6,2km + verkat. Alku ja loppu radasta hyvää menoa, parilla perättäisellä rastilla sitten jotain 10 minuuttia koukkua. Saattoi olla kartassakin jotain virhettä.

to;
-aamulenkki 15´, tuttu kokoonpano
-cooper radalla + verkat 30min ja 20min. Testitulos 3820metriä. Eka kierros 1:06, 2000m väliaika 6:06, 3000m noin 9:19. Kohtuullinen juoksu tähän saumaan. Juoksukykyisyys on taas aika hukattu ominaisuus, mutta silti ihan kohtuullista raastoa. Miroa ajattelin peesailla 1:12 kierroksia, mutta ekan kiepin väliajan kuultuani päätin antaa selän kaikota. Etusuoralla vauhti pysähtyikin aina seinään, kun siinä puhalteli kohtuullinen syystuuli. Muuten keli oli mitä mainioin.
-juoksu 30´ + ylävartalon perusvoima 20´

pe;
-aamulenkki 15´, neljä jumista pohjetta kiersi taisteluradan
-lihaskuntotestit + verkat. Tulokset: tasaloikka 2,40m, etunojat 43kpl/min, vatsat 46kpl/min (vatsat tuli ryssittyä pahoin), selät 93kpl/min ja leuat 9kpl (eli surkeasti)
-juoksu 145´, lopussa 10-loikkia. Huoltavaa vauhtia.

la;
-aamulenkki 20´
-rullahiihto 55´ + suunnistus rennon reippaasti 55´/8,2km Hälvälässä + rullahiihto 50´
-hölkkää ja mäkiloikkia 25´ + rullahiihtosuunnistus kasarmilla 13´ rennon reippaasti + ylä- ja keskivartalon perus- ja maksimivoima 40´ salilla

Pahimmat taistelut ovat ohitse, joten ehtinen tulevaisuudessa kommentoimaan maailmaa hieman useammin nettimaailmassakin. Kahden viikon kokemuksella näkemykseni Urheilukoulun hommista menee yhteen lauseeseen tiivistettynä näin:

Jossain muussa varuskunnassa lienee parempi urheilla vaan ei huippu-urheilla.

SM-yö

Urani 34. SM-kultamitali näki Lupinen valon SM-yössä. Yökarkelot olivatkin minun viimeinen junnustartti Suunnistusliiton kisoissa.

Reitti SM-kultaan löytyy täältä härvelistä. Levykompassin lainasin ensivuonnakin RaLulaiselta Marikalta ja ohjeiden mukaisesti pyörittelin tunnollisesti suunnan jokaiselle rastivälille. Lisäksi päässäni jökötti Mikkolan Timben porvari-Lupine, sillä oma hieman vasemmistolaisempi versio ei suostunut yhteistyöhön.

Suunnistus takkusi pahoin heti alussa, sillä tämän vuoden yöharjoituksista jokainen tuli tehtyä SM-yötä edeltävällä viikolla Lahden alueen yökupissa. En pysynyt suunnassa eikä perskärpäsenä K-pisteeltä kakkoselle roikkuneesta Hakalan Antistakaan ollut apuja suunnistustehtävässä.

Isoimman virheen tein pitkän välin rastipisteelle. Laakealla alueella usko ei mihinkään loppui ja kurvasin lähimmälle näkemälleni nenämuodostumalle. Rastin löydyttyä koodi ei täsmännyt. Päätin ratkaista ongelma lähtemällä jonnekin ja onnekseni sain itseni ojasta kiinni. Muuten suoritus oli kelvollinen.

3.10.09

vko 40 alku

ma:
juoksu 70´, sisälsi 20min 3:28min/km + 10x25´´ / 80´´ loivaan mäkeen

ti:

ke:
Lahden yö-kuppi ledillä

to:
rynkkyjumppa
juoksu 25min + koordinaatioita 5min + kuntosali 15min. Aikamoista.

pe:
suunnistus 40min + koordinaatioita ja loikkia 10min


la:
juoksu 30min, pikkusen koordinaatioita
SM-yö

hisu amj-leiri Hollolassa

ti:
ip;rullahiihto 70´ + juoksu 25´

ke:
aamulenkki
ap; suunnistus 60´, sisälsi 5x 7´-11´´ kevyttä vetoa
ip; juoksu 10´ + rullahiihto reippaasti 50´ + suunnistus kovaa 10´ + rullahiihto reippaasti 60´ (tummuin turpeeseen Nastolan seudulla) + pyöräsuunnistus 60´ + rullahiihto 50´ + juoksu 15´

to:
ap; juoksu 10´ + rullahiihto 60´ + sauvakävely/juoksu 85´ (eksyttin Hälvälään) + juoksu 35´ + rullahiihto 50´
ip; juoksu 10´ + kimmoreeni 20´ (+lentopalloa)

pe:
aamulenkki 20´
ap; juoksu 10´ + rullahiihto 25´ + polkusuunnistus 60´ + rullahiihto 30´
ip; sauvarinne 80´, nousut 4´ + 4´ + 3´57´´ + 3´56´´ + 3´46´´ + 2´48´´ + 4´14´´ + rullahiihto 15´ + 10´

la:
aamulenkki 25´
rullahiihto 35´ + viivasuunnistus 50´ + rullahiihto 55´
rullahiihto 75´ + sis. kova 15,4km/41´21´´ (keula meni johki 35 minuttiin, vähän vielä tekemistä..?)

su:
aamulenkki 25´
sauvakävely 125´
rullahiihto 155´ + juoksu 15´

Yhteensä 28h 10min, josta noin 4h reipasta/kovaa

21.9.09

21. "uusi kausi"

a; juoksu 45´, Empun ja Flashin perus aamulenkki eli Laajavuoren kierros. Mukavan mäkinen reitti.

ap; juoksu/sauvailu/koordinointi/loikkiminen 80´ Laajavuoressa. Eli alkuverkaksi juoksua 15min ja koordinaatioita 10min, siihen päälle nousukunto.comin testisauvarinne 3´16´´ ja mummojen, teinien sekä blondien innoittamana sauvakävelyä puolisen tuntia. Loikkia päälle ja hölkät kämpille. Sauvarinteessä sauvoista oli häviävän pieni apu, näillä käsillä ei tällä hetkellä tee mitään muuta kuin korkeintaan nyplää pitsiä naapurissa.

ip; rullahiihdon testailua 45min. Tylyä puuhaa. Illalla vielä vähän jotain kuntopiirin tapaista.

Seuraavan reilun puolen vuoden aikana juoksu liikahtaa vain satunnaisesti ja tuntuu hyvältä ei koskaan.

Korpisoturi MM-kisoissa


I

Hälytys tuli aamutuimaan. Komppanian tiedossa saapuva lähtö oli ollut jo vuorokausia. Autokyyti. Mitä ihmettä sellainen edelsi Suomen armeijassa.

Kapteeni Vuorisen komennuksesta joukkue otti asennon. Kantapäät kopsahtivat tavallista terävämmin ja käännöksessäkin oli mallikelpoista ripeyttä. Komppaniassa kiersi sitkeä huhu liikekannallepanosta. Joukkueesta uhosi innostus, joka luultavasti on tunnettu kaikissa sotaan lähtevissä joukoissa.


Kolonnan tuli saapua maantielle, jota pitkin pääsee Tartoon ja miksei kauemmaksikin, jos miehistä vain olisi ollut menijöiksi. Upseerit kehottivat miehiänsä käyttämään jokaisen tilaisuuden lepoon:

-Opetelkaa odottamaan pojat.

-Osaahan tuon jo. Kaksymmentä vuotta on ootettu elonkorjuuta. Veis jo oottamasta.

Sitä ei ollut tarkoitettu upseereiden korviin. "Herrat" saivat kuulla yhtä ja toista. Suomalainen sotamies osaa veistää aika hyvin, kun sille tuulelle sattuu.

Joukkueen valuttua tienvarteen alkoi miehistönkuljetusauto vaappua näkyviin. Joukkue tyhjensi vänrikki Järjen käskystä vesilastinsa. Käsky ei naurattanut, sillä siitä saattoi päätellä, että ajo kestäisi kauan.

Luutnantti Tunne keräili sanoja yhteen, miten sattui muistamaan, ja alkoi laulaa:

Niin pitkä on tie tuntemattomaan

Niin pitkä kuin kulkemamme tie.



II

Heikosti ajettu kärrytie, tai oikeastaan vain pari metsään ajettua kärrynraidetta, kiemurteli halki korpikuusikoiden ja peltoaukeiden.
-Ei mitään meteliä sitten, rajalle on pari kilometriä, ilmoitti päivystäjä.

Tienmutkan takaa kuului hevosen pärskyntää. Ensimmäinen tykki tuli näkyviin. Aliupseerin Tunteen mielen täytti riemukas hurmos:
-Jo on pojat pyssyjä nuo. Ne kun alkavat huokumaan, niin viedään naapuria tukka suorassa jalat eellä.

- Pieniä on silakat joulukaloiksi, kyllä sitä on kuule tuollakin puolella. Minä pahoin pelkään, että saadaan kuulaa vastaan ihan tarpeeksi, pyrki vänrikki Järki hillitsemään liikaa intoa.

Siinä samassa se alkoi. Oikealta, valtatien laidasta kuului yksinäisiä tykinlaukauksia.
-Maantien suuntaan menee.
-Kauaksi tähtää, ei edes vihellys kuulu.
-Hiukan jos kääntää niin täällä on.

Se oli harkitsematon lause. Miehet alkoivat vääntelehtiä peloissaan. Vänrikki Kokemus aloitti puheenvuoronsa:
-Taitaa olla tarpeellista selittää, kun minä meinaan olen ollut. Ei siinä oikeastaan ole kuin rauhallisesti se on otettava. Kiiru on pidettävä ajallansa. Hätäilemällä ei tule muuta kuin kusipäitä mukuloita, niinkuin sitä sanotaan. On muistettava, ettei ihmisiä kummempia ole nekään. Lyijyä ne tottelee niinkuin kaikki muutkin.


III

-Kakkonen hyökkää, kuiskasi joku jännityksestä tukahtuneella äänellä. Luutnantti Tunne toisteli toisteli hengästyneenä mieleensä iskostunutta säettä: Joukkosi eessä... joukkosi eessä... Hän ei uskaltanut jatkaa, urhona kaadut, vaan hoki samaa uudelleen ja uudelleen.

Naapurijoukkue lähti liikkeelle. Tunne nousi ja komensi kankealla äänellä: Kolmonen eteenpäin!

Väkisin hän repaisi itsensä vauhtiin ja miehet seurasivat häntä. Pitkälle he eivät ehtineet, kun vaivaiskuuset alkoivat rätistä. Hengästyneenä hän huuteli:
-Eteenpäin! Ei saa jäädä tuleen makaamaan!

Luutnantti Tunne nousi, esimerkiksi muille, huutaen:
-Hakkaa päälle pohjan poika!

Kuului räjähdys. Miehet tajusivat, että luutnantti Tunne vaipui kasaan. Joukkueenjohtajan loppu oli tullut, ensimmäisen taistelun alussa.

Vänrikki Järki otti joukkueen johtoonsa. Taistelu hoitui loppuun pienin tappioin. Vain alikersantti Kenkä repesi kahtia eksyneen kranaatin silpomana.


IV

-Uraaaaa...aaa...raaaa

-Ei tainnut tulla paraatimarssia Uraliin, huusi vänrikki Kokemus epätoivoisesti. On meinaan ilma täynnä lyijyä ja kauaa ei sekaan sovita.

Panssarivaunu oli ohittanut miinalinjan ja lähestyi esteittä kokoajan tuliattaen. Pst. kivääreitä tarvittiin muka toisaalla.

Vaunu oli parinkymmenen metrin päässä. Aliupseeri Rohkeus näki muutaman askeleen päässä kaatuneen puun ylös nousseen juurakon.

Rohkeus kaappasi nopeasti miinan ja syöksähti nopeasti juurakon taakse. Samalla hän kuuli Vänrikki Kokemuksen huutavan:
-Nyt ampukaa minkä ennätätte!

Rohkeus vavahti ja oli mennä sekaisin jännityksestä. Hänen ylikiihottuneeseen mielentilaansa Kokemuksen huuto iski niin kuin varoituksena uudesta ja tuntemattomasta vaarasta.

Hän epäröi miinan kuntoa. Pioneeriksi opiskelu oli myöhäistä. Hän tiesi vain, että miina räjähtäisi painon alla. Hetki oli tullut.

Hän näki silmissään esiinvilisevän telaketjun kuvan.
-Siihen, siihen.

Sitten hän heitti. Miinan paino ei antanut mahdollisuuksia tähtäilyyn. Rukouksentapaisia pyöri Rohkeuksen mielessä.

Samalla hän näki näyn, joka vavahdutti hänen mieltään. Oikeanpuoleisen oli pakko sattua. Hän painautui juurakkoa vasten toivoen, että se suojaisi tarpeeksi paineelta.

Parin sekunnin kuluttua koko maailma tuntui puristuvan hänen päälleen. Hän ei tuntenut jyrähdystä äänenä, vaan puuduttavana iskuna, joka sekoitti hänen tajuntansa.

Rohkeus lähti vaappumaan takaisin asemaansa. Hän oli joukkueen pelastaja, sankari! Viimeisillä askelilla pikakiväärisuihku lävisti hänet. Myöhemmin hänestä kenttäsairaalassa laskettiin 17 luotia.


V

Sodan viimeinen taistelu oli jo selkeää puolustustaistelua. Salamasota oli vaihtunut asemasotaan ensihetkillä. Raskaat virheet sotataktiikassa olivat kääntäneet sodan kulun vastapuolen hyväksi.

Taistelun jälkeen väsyneet miehet kävivät nukkumaan. Itsenäisyyden uhri oli ollut valtaisa. Jäljelle jäivät vain vänrikit Kokemus ja Järki sekä muutama sotamies. Aika velikultia.



Viimeviikon reenit:

la; juoksu 55´

su (I); juoksu 35´
juoksu 45´, sis. Olarin kuntopolku kovaa 5´01´´ + 2 x 5min reippaasti (jokaisen täyttyvän minuutin loppuun 3-8sek "rusko") / 2´

ma; juoksu 20´, Vilin kanssa
suunnistus 65´, välillä reipasta

ti (II); suunnistus rennonreippaasti 16´24´´/2,8km + verkat ennen ja jälkeen. Loisto kulku, mitaleja huomenna! (eh eh he he...)

ke (III); juoksu 15´
Sotias-MM pitkä + verkat + 15´ min kilpajuoksua virolaisten alokkaitten ja Teron kanssa. Ykköselle raju koukku, yritin ottaa Vallun kiinni alussa ja vetelin riskillä. Loppu tavallista suorittamista, eli pari ajautumista ja reitinvalintavirhettä mutta muuten ihan hyviä väliaikoja.

to; juoksu 55´, kasarmia ympäri, mukana kesti Hölsö

pe (IV); juoksu 15´
Sotilas-MM keskimatka + verkat. Alku todella kovaa, mutta silti varmistellen. Yritin lopussa vetää loppuvedon, jolla viimeiset sekunnit niistyisivät pois kuleksimasta. Koukkasin sitten viimeistä suunnistusrastia reilun puoltoista minuuttia.

la (V); juoksu 15´
Sotilas-MM viesti + verkat. Helppo avausosuus fyysisesti ja henkisesti, sillä tavallisesti yritän pitää paljon aggressiivisempaa vauhtia. Suunnistus oli sujuvaa ja kovatkin jätkät tyytyivät kiltisti peesailemaan. Toki kun viimeinen rasti näkyi, alkoi sellainen sykkiminen, että sain tuotua viestin vaihtoon vasta neljäntenä noin viisi sekuntia Liettuan jälkeen.

20.9.09

20. SM-viesti

a; juoksu 15´ Varkaudessa Teron kanssa Ämmäkosken patoalueen rannoilla.

ap; SM-viesti Joensuussa, kolmas kulta putkeen H20-sarjassa. Tästä on hyvä jatkaa kohti vuotta 2014 ja Kuopiota. Mahtavia hetkiä Tankan, Espiin ja aiemmin Näyhän ja Empun kanssa. Taas pedattiin loistava paikka ankkuriosuudelle, joten sain nauttia matkasta rauhallisella suorituksella.

Pääsarjan viestikin sujui mallikkaasti, lopputuloksena 17. sija. Kovat suoritukset joka ukolta!

ip; juoksu 14km/60´, Tuomiojärven kierros Empun kanssa.

Viimeviikon ohjelmat nassahtanevat huomenna. Tiedossa sotahullu tarina vaikka Yhdysvaltain hallitus nootin lähettikin edellisestä postauksesta.

11.9.09

9/11 "Miljoonajänkkä"

a; juoksu 20min + koordinaatioita 5min. Enää en juossut nylkyissä ilman paitaa, sillä aamut alkavat olla melko kylmiä. Lenkille lähtiessä lämpölukema oli kolme plussan puolella.

ap; suunnistus 40´, sisälsi vedot 4 x 1km /1´-2´ Miljoonajänkän kartalla Tuorevaarassa ja Orankiharjun kaakkoispäässä. Hain virolaista maastotyyppiä eli Miljoonajänkän kartalta valitsin pahimmat risukot. Viimeisen vedon maastoalue on mielenkiintoinen, tuollaista ei löydy kyllä mistään muualta, paitsi tietysti... Itse harjoituksesta ei irtoa analyysiä, mutta tarinan Miljoonajänkän nimestä voisin kertoa, jotta täällä olisi jotain luettavaa.


Vejo nimen historian paljasti, kun kävin Mhy Länsirajalla tulostelemassa muutaman kartan. Aikanaan, kun siihen tietä rakennettiin, oli edellisenä päivänä kuormatut maakerrokset uponneet suohon ja tulevan tien kohdilla oli näkyvissä enää pelkkää vettä. Jänkkä imi maata siihen malliin, että tielle tuli hintaa... ehkä miljoona?

Juna Kemistä kohti etelää lähtee seitsemän aikoihin. Jää iltareenit tekemättä.

--[][][]--[][][]--Put This
--[][][]--[][][]--
--[][][]--[][][]--On Your
--[][][]--[][][]--
--[][][]--[][][]--Profile If
--[][][]--[][][]--
--[][][]--[][][]--You Believe
--[][][]--[][][]--
--[][][]--[][][]--9/11 Was
--[][][]--[][][]--
--[][][]--[][][]--An
--[][][]--[][][]--
--[][][]--[][][]--INSIDE JOB

10.9.09

10. "toinen päälle"

Tänään vain yksi kevyt harjoitus, 110min juoksua Kivivaarassa. Keventelyn syynä on ensiviikolla käytävät sotilaitten MM-kilpailut, joihin minäkin hippitukastani ja Anti-Flag fanituksestani huolimatta saan osallistua. Toissapäiväisen perusteella juoksuvire on jopa parantunut kesään verrattuna. Vaikka en ole Italian jälkeen harjoitellutkaan tavoitteellisesti, on juoksuun tullut lisää vauhtia kropan tottuessa juoksuharjoitteluun. Lenkkivauhdit ovat huomaamatta kasvaneet ja juoksulihakset muutenkin herkistyneet. Yleiskunto itsessään tuskin on ratkaisevasti kehittynyt.

9.9.09

9. "raskas kevyt päivä"

a; juoksu 20´ + elastinen kiihdytys ja päälle 10-loikka 5´

Aamupäivällä 6-7 tuntia rastipukkien rakentelua ja samoilua Karjalaisessa ja Matalavaarassa.

ip; suunnistus 25´/4,3km rennon reippaasti. Vesan iltarastit Pikku-Perävaarassa. Vesa oli tehnyt iltarasteja varten kartan uudesta maastosta. Rata oli suhteellisen runsasrastinen ja "Vesamaisia" kikkailuvälejä viljeltynä useampaan paikkaan. Oikein mukava iltarastimaasto ja -kartta tuntemattomasta maastosta. Iso Perävaarakin on Vesalta lähes kartoitettuna, joten joskus pääsee fiilistelemään siihenkin pellolaisittain omalaatuiseen mäkeen. Omalaatuisen siitä tekee se, että avokalliot majailevat rinteillä eikä vaaran laella. Laella kallion sijaan kasvaa isoa mäntyä mustikkakankailla. Näin mulle on kerrottu.


Vesa on väsymätön talkoolainen. Peruskartan pohjalta karttaa tehneenä ymmärrään näitäkin iltarasteja varten tehdyn työn määrän. Siksipä otin buffin pois päästä ja kiitin Vesaa kädestä pitäen tämäniltaisesta nautinnosta.

Väliajat tulevat huomenissa tänne. Otin kesän ensimmäisen iltarastivoiton!

8.9.09

Hätähuuto periferiasta

Edellisen tekstin loppupohjustuksissa tuli jo paljastettua, että hakemamme nuorten MM-katsastukset järjestetään Pellon sijaan 592 kilometriä etelämpänä Porissa. Todennäköisesti tässä maastossa, sekä samalla tässä, tässä ja vieläpä tässä.

Meillä pitkä matka olisi sijoittunut tänne (länteen karttaa vierittäessä Kellostapuliin asti, etelästä Matalavaara, idästä koko Haukiselkä ja loppuosa kaakkoon sijoittuvassa Karjalaisen Ylisenpääntievassa). Alueella on järjestetty yksi kisa, Lapin aluecup, noin vuonna 2001 Kitulan Voiman isännöimänä. Tai siis 20 neliökilometrin kartasta 2 neliökilometrin alueella tuolla Kellostapulin ja Lamun suunnalla. Muilta alueilta ei ole peruskarttaa tarkempaa tekelettä ennen vuotta 2009 tehty.

Keskimatka olisikin sitten järkätty lähes loppuunkolutussa Karjalaisentievassa, jossa järjestettiin PSM-viesti syksyllä 2002. Käytetty kartta oli silloin toki noin vuodelta 1993.

Olisin toiminut katsastusten ratamestarina. Ylimielisenä ihmisenä tiedän, että kenelläkään suomalaisella ei ole nuorten arvokisojen vaatimuksista vastaavaa kokemusta.

On oikein, että Rastikarhut tarjoavat nerokkaasti nuorten MM-katsastuksiin Tanskaan suhteellisen relevanttia maastoa. Sen suhteellisen kova käyttöaste vain pilaa katsastusten arvon. Maasto on monille äärimmäisen tuttu!

Rehellisesti tunnustettakoon, että ensi kesän nuorten MM-edustaja Taneli on käynyt keskimatkalle suunnitellussa maastossa useamman kerran, vaikka Taneli toki asustelee 70 kilometrin päässä Karjalaisentievoista. Itseluottamuksen kannalta onkin hyvä juttu, että Taneli juoksee itsensä MM-joukkueeseen muualta kuin Pellosta.

Olen varma, että nuorten MM-katsastusten pitopaikan valinta johtui ainoastaan Porin "edullisemmasta" sijainnista Pasilaan katsottuna kuin itse maastoista ja radoista. Katsastuksia ei haluttu Pelloon, koska Pello on periferiaa.

Olen kirjoitellut vastaavista tapauksista ennekin. Ensimmäisenä tulee mieleen tämä suhteellisen vihainen uutinen.

Jotenkin tuntuu, että "liitossa" halutaan egoistisesti ajatella ydinalueiten etuja ja samalla kusettaa periferioita. Liitto itsessään ei toivottavasti ole mätä järjestelmänä, vaan joku/jotkut sen päättävistä elimistä näkevät maailman suhteellisen suppeana. Yksittäisillä henkilöillä on mahdollisuus oppia ja muuttua, järjestöillä itsessään ei pahus kyllä sellaista kykyä ole.

Urheilijana minä olen viimevuosina kuulunut "kultapossukerhoon" ja nuorena huippu-urheilijan minä olen monesta asiasta äärimmäisen kiitollinen "liiton" (lähinnä sen valmentajat ja valmennuspäällikkö) tuesta. Aika-ajoin vaan vituttaa lähipiirin puolesta. Ei riitä, että lumi peittää kotimetsät puolet vuodesta ja kisamatkat vievät vähintään puolet viikosta. Vielä pitää siihen päälle jäädä ilman liittojohtoista valmennustukea, onnistua katsastuksissakin etelän miestä paremmin...

Noh, tuskin tämäkään puheenvuoro mitään muuttaa. Siispä jatkamme taisteluamme tuulimyllyjä vastaan täällä jossain. Siksipä ensi kesän Tornionlaakson Rastipäivien ratamestarointi on hyvässä vauhdissa. Tavoitteena on kaiken tämän jälkeen osallistujamäärä, joka kattaa järjestelyistä seuralle aiheutuneet kulut. Se tarkoittaisi noin viidesosaa Helsingin Suunnistajien iltarastien normaalista osallistujamäärästä.

Nuorten MM-kilpailuissa Tanskassa menestymään mielijöille antaisin ehdotukseksi Pellossa harjoitusleirin pitämisen. Kun kuvittelimme vielä alkukesästä saavamme nuorten MM-katsastukset, teimme Empun kanssa Pellosta katsastuksia ajatellen harjoituskarttoja 32 neliökilometriä. Lisäksi rehelliset nuorten MM-katsastajat saavat ilman muuta harjoitella tuolla 25 neliökilometrin Tornionlaakson Rastipäivien kisa-alueella ennen kisojakin. Laadukkaita ja Tanskaan relevantteja harjoitusmaastoja on siis tarjolla kolmen viisitoistatonnisen A3:sen verran. Jokaiselle tulijalle lupaan kartat ilmaiseksi, ratoja ei pääse juoksemaan rastilipuille, mutta krepit sekä rastipukit löytyvät kaikista maastoista melko kattavasti. Tule jo tänä syksynä! Minulta voi kysellä, kuinka se onnistuu helposti ja halvalla.

Tässäpä Tornionlaakson Rastipäivien kisakartoista esimakua. Ratamestarina olen pyrkinyt kuuntelemaan pesupaikan neuvoja. Pitkä matka järjestetään tavallisesta poiketen launataina. Etenkin pääsarjoilla radat vastaavat oikeita pitkän matkan vaatimuksia viidentoistatonnin kartalla. Pisin rastiväli miehillä on noin neljä kilometriä lyhimmän jäädessä noin sataan metriin. Matkaa kertyykin yhteensä sellaiset reippaat 14 kilometriä.

8. "kello tykkäsi"

ap; juoksu 10´ + "Ritavaaran Kymppi" -testijuoksu 38´49´´ + suunnistus 34´/4km kevyesti.

Ritavaaran Kympin edellinen ennätykseni tuli tehtyä Italian junnu-MM:ien valmistavalla jaksolla. Silloin maalitolppien välissä kello näytti numerosarjaa 40:46. Legendaarinen Kympin testi on henkisesti yksi tärkeimmistä testijuoksuistani ja sen enkasta lähes parin minuutin lohkaisu kertoo minulle, että olen erittäin hyvässä kunnossa. Aikaisempien arvioitteni mukaan 39 minuutin alitus tarkoittaisi ratakympillä aikaa 31 - 32 minuutin väliin.

Ritavaaran Kympin noususumma on 400 metriä, pohja on alussa ja lopussa pehmeätä purupolkua ja muutoin umpenevaa metsäpolkua. Kilometrit kuudesta kahdeksaan ovat kovimmat, sillä jakso on lähes yhtämittaista nousua Rovaniementien laidasta Makkaravaaran päälle. Tonnien ajat: 3´38´´, 3´58´´, 3´52´´, 3´54´´, 3´54´´, 3´40´´, 4´26´´, 4´17´´, 3´54´´, 3´13´´.

Testijuoksun perään juoksin ehkä kolmannen kerran järjestelemieni Valkeavaaran iltarastien a-radan. Vaikka kartta on omaa käsialaani, edelleen jouduin suunnistamaan tarkasti varsinkin radan alkuosalla. Maasto on Valkeavaaran rinteellä sen verran erikoista, että sitä on vaikea oppia ulkoa. Vuoden 2007 iltarastien tulokset.

Iltapäiväksi ajelenkin sitten Haukiselkään rakentelemaan rastipukkeja. Aikaa tuo ottanee kolmesta viiteen tuntiin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että illan aikana täytyy vielä avautua. Voi toki olla, että Kairoissa vaeltelu laittaa asiat mielessäni oikeaan arvojärjestykseen ja teksti jää syntymättä. Kerrotaan nyt kuitenkin, että Kairojen sitoutumattomana äänenkannattajana minua pännii tähän Haukiselkäänkin välillisesti liittyvä seikka. Siellä ei nimittäin tulla käymään nuorten MM-katsastuksia ensi kesänä. Itsessään tuo katsastuskisojen haaveeksi jääminen ei ole minulle niinkään kova paikka, mutta kun tämä on taas pieni esimerkki minun mielestäni vääränlaisista periaatteista, joilla ydin käsittelee periferiaa.

7.9.09

7.9. "monenmoista"

Kerrotaanpas päivän urheilupuuhat verbaalisesti.

Eilispäivän ensiavussa maajoukkueessakin uraa tehnyt lääkäri Sirola kehotti polven röntgenkuvausta. Kotimatkalla, joka muuten päättyi tänään kahden aikoihin, olin pari kertaa ajaa EsPiin Opelin perään, kun vasen jalka ei taipunut kytkimelle. Aloin itsekin uskoa, että on parempi selvittää, löytyykö lumpio ja kierukka yksinä kappaleina. Jos murtuman todetessaan lääkäri ei antaisi lupaa urheilla niin sitten urheiltaisiin luvatta.

Polvi kuvattiin ja murtumia ei ollut. Limapussi tai jokin muu vastaava oli tohjona ja tulehduttanut polven. Hoito-ohjeiksi annettiin kylmä ja lepo, joista ensimmäistä ajattelin yrittääkin.

Lepo tuli kuitenkin myös käyttöönotetuksi, sillä julkiseen blogiin liian henkilökohtaisista syistä en ehtinyt aamupäivällä lenkkeilemään. Aamupäivän levon jälkeen uskoin, että polvi toimii jo pikku verryttelyjen jälkeen moitteetta, joten jätin buranat sun muut ottamatta ratavetoreeniin.

Ajatuksena oli juosta ihan kunnon setti tonnin vetoja kovaa ja rennosti, sapluunana 3min + 4 x 3:30min + 3 x 3:15 -> 2:40, palautuksina 1-4min. Viimeinen veto siis täysillä, mieluiten selvästikin alle 2:40.

Parikymmenminuuttisella alkuverryttelyllä polvi ei turtunut lainkaan, mutta kivunsieto ei ennenkään ole ollut rajoittava tekijä. Juoksin siis ensimmäisen tonnin, joka lipsahti liian kovaksi: 2:52. Neljän minuutin palautuksen aikana vaihdoin lenkkarit jalkaan. Ajatuksena oli juosta erittäin helppoa 3:30 vauhtia seuraavat vedot juoksun taloudellisuutta parantaen. Ensimmäisen vedon tarkalleen oikeaan aikaan juostuani totesin taloudellisuuden kehittämisen ihan mahdottomaksi ajatukseksi, kun vasen polvi ei taipunut yli 90 asteen ja muutenkin se laskeutui tartanille Litti-Länkisäärimäisesti koukun kautta. Ei sen takia, että kipu olisi tehnyt liian pahaa, vaan siksi, että keho automaattisesti pyrkii välttelemään kipua aiheuttavia liikeratoja. Jos SM-maastoissa juoksu näytti pahalta, ei se ollut mitään tämän päiväiseen verrattuna

Lopetin harjoituksen kesken. Jos tästä jotain hyvää puolta hakee, niin tuleehan sitten noudatettua lääkärin hoito-ohjeita tunnontarkasti. Lepoa kun tuli ohjelmaan koko loppuillaksi. Hisukauden painaessa päälle saatan parimiljoonaa (lue 200kpl) istumaannousua illan päälle tehdäkin, mutta se ei taida rasittaa polvea?

(5.-) 6.9. SM:it

5.9. SM-pitkien karsinta
a; aamulenkkeilyä 10´
ap; SM-pitkien karsinta, hyvällä karsintasuorituksella loppupään lähtöpaikka finaaliin
ip; juoksu 35´ iltaverkaksi Lahden rantabulevardeilla Tankan, Reiden, Empun ja osin EsPiin kanssa. Kiihtyvänä tietysti, lopussa mentiin kuulemma alle neljää.

6.9. SM-pitkät
a; aamulenkkeilyä 10-15 min
ap; SM-pitkät
Loppuverryttelynä ajelu Pelloon.

Finaalissa huippusuoritus, suurin aikahukka tuli otettua nelosen mäkeen noustessa, kun kolautin taas vasemman polven. Vitosvälillä hävisin sitten vajaan puoli minuuttia, vaikka en virhettä tehnytkään. Meno oli hetken aikamoista kuukkailua, kun polvi ei meinannut turtua lainkaan.

Myös Samu teki huippuvedon. Yhdessä jaoimme kaikki finaalin pohja-ajat rastiväleillä!

Ponsilaisittain päivä oli myös mainio. EsPii nappasi uransa parhaan SM-sijoituksen, 4:s. EsPiin viimevuosien taistelut tuntien suoritus on äärimmäisen kova! Reisi taas puolusti titteliään tänä vuonna b-finaalissa. Mies kaatui saappaat jalassa voittaen kovatasoisimman b-finaalin ja sääntömuutosten vuoksi itse asiassa petrasi viimevuotista SM-sijaansa sijalle 51. Veteraanikisoissa Pexi ja Sepi kiilasivat molemmat kolmansiksi. Sarjojen voittajat, Väisänen ja Bister, kertovat kisojen kovasta tasosta. Ainakin minussa kumpainenkin herättää melkoista kunnioitusta!