30.12.09

Viimeinen päivä vakan alla, 30.12.

ap; hiihto 175´ Jokivartisten laduilla, tasuri- ja wassuruskoja hyvällä fiiliksellä

ip; hiihto 85´/18km Ritiksellä, sisälsi tasurivedon mittarilta laavulle 2´38´´ (PB 2´24´´) ja alamäkivoittoisen 2km laavulta stadikalle 4´33´´ (PB 3´57´´). Olosuhteet hidastivat sen verran, että luulisin noiden olevan varsin hyviä aikoja. Ei ehtinyt kuume viedä kuntoa.

Huomenna yritetään pitää kisavauhtia karttatelineen kanssa. Edellinen yritys oli tämä Lahden Urheilukeskuksen kolmen uran syherikön sprinttiviesti-reeni:


Eilen sain Pellon kunnan vuotuisessa urheilijoitten palkitsemistilaisuudessa pelkkien tulosten määräämien tittelien lisäksi hienon tunnustuksen eli Vuoden Pellolaisen tai Tosi Pellolaisen 2009 porontaljan. Sen luovutti Pellon Yrittäjien puheenjohtaja Harry Ylisaukko-oja. Tärkeä mies esimerkiksi tuon aamupäiväisen harjoituksen onnistumisen suhteen muuten...-> Jokivartiset


Tuosta tukasta saattaa tulla sanomista...

29.12.09

29.12. ja 28.12.

ma;
-illasta seuraavaan aamuun matkustelut Lahdesta Jyväskylän kautta Pelloon. Antibiootit siirsivät kuumeen iholta vatsalaukkuun ja se muuten lämmittää kivasti tuolla ruoansulatusjärjestelmässä.

ti;
-hiihtelyä 120´ Ritiksellä, innostuin vetelemään pari spurttia sinne tänne.
-ylävartalon ja jalkojen maksimivoima (mm. 3 x 82,5 kg penkkiä ja 4 x 280 kg jalkaprässiä) 30´ + juoksu 4,7km/21´ Antin kanssa

Tuosta edellisestä postauksesta on pari keheveliä kysellyt, että oliko se oikeasti 300 metriä tuo vetomatka. No eihän se ollut kolmeasataa metriä. Ne on sunnuntaisia kuumemittarin näyttämiä lukemia nuo numerot.

27.12.09

27.12.

Tämänpäiväisissä 10x300m juoksuvedoissa keskiarvo oli 38.7, hitain 39.6 ja nopein 38.0.

26.12.09

TULIHAN SE SIELTÄ 26.12.

a; aamuverkkailuja 15´ eli hölkkää, koordinaatioita, kiihdytyksiä kun juokseminen lumimyräkässä olisi ollut hankalaa

ap; ylä- ja keskivartalon maksimivoima 25´

Sitten nostikin jo kuumeen. Perse. Hajottaa.

Hajotessani kirjoitin tupani mainiona edustajana yhteisen partiokertomuksen tidusteluharjoitus ykkösestä. Kovin paljon siihen ei sotasalaisuuksia sisältynyt, joten julkaistaanpa se tässä:

TH1 - 2. joukkue, ryhmä 2
Partiokertomus

Ryhmä lähetettiin 15.12. kirkkaana talviaamuna rintamalinjan länsi- (kuvitteelinen itä) puolelle ilman tarkkaa tehtävänantoa. "Selvitkää hengissä",
osoittautuikin varsin hankalaksi tehtäväksi toteuttaa pakkasen ja legendaarisen Hälvälän miljoonan supan sokkelon takia.

Marssi kotikasarmilta rintamalinjojen tuntumaan Hälvälän lentokentän länsireunalle tapahtui moottorimarssina autokyydillä. Ennen rintamalinjan
ylitystä yliluutnantti Oksanen luovutti ryhmänjohtajalle elintärkeän kartan, joka ei missään tilanteessa saisi joutua vihollisen käsiin. Siinä
näkyi isänmaan joukkojen ryhmitykset ja Y-piste, jonka kautta palattaisiin takaisin muutaman yön retkeilyn jälkeen 17.12. iltapäivän aikaan. Ryhmänjohtaja
luovutti karttansa suosiolla taitavammille suunnistajille.

Hiljainen mustalaisleiriä muistuttava joukkomme taivalsi jonkinasteisessa avojonossa ensimmäisen yön tukikohtaan Ketarlammien länsipuolelle muutaman
K-pisteen kautta. Marssilla sovittiin viestipiilot ja vartiopaikka tulenavaustasoineen. Minkäänlaisia harhautusjärjestelyjä ei tukikohtaan tehty, sillä
joukkueemme janosi viholliskosketusta niin paljon, että osa piti sitoa kettingeillä peruskallioon kiinni ja loputkin hivelivät rynnäkkökivaariensä liipaisimia
kuin pikkupojat leikkiferrariaan. Toinen syy oli, että vihollinen ei tiennyt läsnäolostamme, eikä siksi ollut todennäköistä joutua yllätetyksi. Yön saimmekin olla rauhassa, mutta aamulla vihollinen oli saanut joukkueemme hajulle ja irtautuminen suoritettiin menestyksekkäästi. Toiseen tukikohtaan Papinkaivonsuon laidalle päätettiinkin tehdä apilaharhautukset, ovikuuset ja ketunlenkit kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti.

Harhautuksista huolimatta vihollinen lähestyi asemaamme aikaisin aamulla ja irtiotto lähimmälle K-pisteelle tehtiin pimeässä. Sieltä marssittiin suorinta turvallista tietä kohti oikeisto-porvarillista koto-Suomea ja tehtiin muutama tuliylläkkö jälkiämme jäljittäneelle komppanialle. Viimeinen ylläkkö oli onnistunut ja ryhmäksi kutistunut jäljittäjäjoukko tuhoutui täysin. Ehdimme sovittuun aikamääreeseen rintamalinjan ylitykseen. Vaarallinen partioretkemme oli onnistunut, sillä selvisimme koettelemuksista ilman miestappioita ja yllättäen myös ilman naistappioita.

Tukikohtien rakentaminen tapahtui nopeasti, sillä jokaisella oli siinä omat tehtävänsä. Viestivälineet toimivat ja niitä osattiin vieläpä käyttää. Mahdollisten irtautumisten pelossa nukuttiin ilman makuupussia ja se asetti omat vaatimuksensa kamiinan lämmitystehtävälle. Molempina öinä kamiina tukkeutuikin tervaksen aiheuttamaan tuhkaan. Noina hetkinä lämmitti vain ajatus naapuriteltasta, josta ensimmäisenä yönä pyydettiinkin apua kamiinan sytyttämiseen.

Varsin positiivinen ilmapiiri vallitsi ryhmässämme lähinnä suklaan ja torstain maittavan hernerokan ansiosta. Ensimmäisenä yönä innostuimme oikein kehittämään
tiedustelutaitojamme Ketarlammien ympäri kiertäneellä partiokierroksella. Taidoissa havaittiin pieniä puutteita, kun ryhmien kierrokseen käyttämät ajat vaihtelivat
40 minuutin ja kolmen tunnin välillä. Pimeässä on vaikea lukea karttaa ja lamppuahan ei saa käyttää, koska oravilla ei ole taskulamppuja.

25.12.09

Pakkaspäivä 25.12.

a; juoksu 10km/45´

ap; juoksu 15´ + hiihto 40min vauhtileikitellen rennon reippaan ja ylivauhdin välillä + juoksu 15´. Jäätävää menoa. + ylä- (mm. penkkiä 5x75kg) ja keskivartalon (mm. linkkareita 8x12kg) sekä jalkojen (mm. jalkaprässiä 6x210kg + kelkka) maksimivoimaa 50´

ip; juoksu 15´+ hiihto 100´ sis. 60´ TT + juoksu 15 ´

24.12.09

aatto

Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun pistin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:
"Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun laitoin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:
"Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun laitoin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:
"Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun laitoin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:
"Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun laitoin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:
"Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun laitoin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:
"Päivystävä Vartiainen vatkaa jalkaani ja kuiskaa: "Taivainen". Kiitän herättämisestäni ja vilkaisen 6:25 näyttävää kelloani. Sekunteja en näe, mutta luulen niiden olevan edellisenä iltana sovitut kolme sekuntia yli. Vartiainen odottelee oven suussa nähdäkseen, että herään varmasti.

Laskeudun punkasta ja yritän pukea Toivan runkkupuvn craftina päälleni. Tajuan erheeni ja valuttaudun alati hurisevaan kuivaushuoneeseen kaivamaan hikiset urheiluasut päälleni. Urheilukoulun mustat coretexit leukaan asti ylettyvän neulepipon kanssa luovat näyn, jolla lähinnä pelotellaan aamuvirkkuja vanhuksia nitropurkille.

Toivotan Vartiaiselle joulut ja lasken portaat alas ulkoilmaan. Keli on mainio. Lököttelen portille ja ulostaudun ennen kello kuusi neljääkymmentä. Silloin todellisuudessa loppuu minun harjoitusvapaani. Veljet tinasivat vinssiä yksikössä pari viikonloppua sitten, joten jokainen portin ulkopuolinen harjoitus on anottava erikseen. Koppiinsa hajoavat veljet taasen avaavat portin ennakoiden ja tänäaamuna yksinäiseksi aamulenkkeilijäksi jääneenä rullailen Lasitehtaan kierrokselle. Matkaa sille tulee 10 kilometriä ja aikaa palaa 44 minuuttia.

Palaan yksikköön, jossa muu virka-apuosasto vielä nukkuu. Lukuunottamatta paria yleisurheilijaa, jotka eivät ole vielä menneet nukkumaan. Tasainen rykiminen kuuluu joka tuvasta, kun kaivan kaapistani vitamiinilisät ja muut lisäravinteet, esimerkiksi poremax, berocca, green clay, calchiev, burana ja ibumax. Suihkun kautta käyn punkalleni lepäämään. Levätessäni Rantanen on tukehtua yskäänsä ja muut rykivät silloin tällöin räkää ilmoille. Elämä siis rullaa niin kuin aina ennenkin.

"Komppaniassa herätys ja hyvää joulua siihen niin", kaikuu Vartiaisen huutamana puoli yhdeksän maissa. Levittelen päiväpeitteen punkalleni ja puen nollavitosen päälleni. Toiva huutelee minuutteja käytävällä, mutta vatsani sanoo puolikkaasta suklaalevystä huolimatta, että virka-apuosasto lähtee nyt aamupalalle nyt. Ilmoitan asian myös komppanian puolikkaalle.

Puurosta ei löydy mantelia, ja konvehdit jäävät saamatta. Suuntaan siis sotkuun ostamaan pari levyä suklaata ja hakemaan sotilaskodin joululahjan. Munkkikin jaetaan tänään ilmaiseksi, joten nautin ensimmäisen sotku-munkkini sitten tulojuhlan. Ensimmäiset sotkuun tuhlatut roposenikin laitoin likoon, kun laitoin elämäni risaiseksi näin Vapahtajan syntymän kunniaksi.

Suklaa-addiktina vetelen levyt naamariin ja joululahjan tuplat siihen päälle juuri ennen kuin lähden juoksemaan Sundellin kanssa kohti urheilukeskusta. Siellä vetelen teknisen hisureenin kolmen uran verkostolla. Ajatuksena on tyyppimaastotella talven parisprinttiviesteihin. Hiihdän viiden, kuuden ja reilun viiden minuutin vedot. Palautuksina pidän neljää ja viittä minuuttia, sillä parisprinttikaverini tulee joka tapauksessa hiihtämään osuuksillansa minulle sellaisen minuutin lättyyn.

Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Edelleen melko elinvoimaiselta näyttävä Rantanen lähtee seurakseni saunaan, mutta sinne ei pääse edes pallosalin avaimilla. Menemme sitten syömään joulupäivällistä sen sijaan. Tarjolla on kinkkua ja lohta. Jälkiruoaksi vielä kakkua.

Sitten Rantanen saa pihistyä minut mukaan auenneeseen saunaan. Otan lumipesut ja lähden siitä iltapalan suklaat syötyäni illan hiihtolenkille. Lenkkeilen luonnosta nauttien parisen tuntia ja vähän päälle, kun eksyn Heinsuon hiihtokeskuksen laduille. Kasarmille juostessani spolle tarjoaa portilla suklaakaramellin. Oli oikeasti päivän hienoin hetki!

Nyt makailen sängyssäni ja kirjoitan tekstiä, jossa sanotaan:

Että tällainen on kuulemma ikimuistoinen joulu."""""

Reenit 24.12.:
-j 10km/44´
-j 15´ + h 40´ sis. "hisu"sprinttivedot 5´, 6´ ja 5´10´´ (pal. 4´ ja 5´) kisavauhdilla + j 15´
-j 15´ + h 160´ + j 15´

23.12.09

aatonaatto

a; juoksu 40min hivenen kiihtyvästi. Matkasta ei tietoa, kun piti tampata porttien sisällä rinkiä.

ap; juoksu 15´ + hiihto 65´ sis. reipasta 40min/n. 16km + juoksu 15´. Ihan ei ollut parasta menoa. Saattoi johtua uudesta lumipöperöstä ja siitä, että alla oli sunnuntaiset kisasukset kisavoiteluineen. Niinkuin oli eilenkin ja toissapäivänäkin. Ladulla näkyi useita suunnistajatähtiä, esimerkiksi Väisäs-Make ja Minna.

ip; juoksu 15´ + hiihto 75´ sis. mäki-intervallit 3 x 10 x 30sek / 60sek (V+TT+V) / 5min + juoksu 15´ + ylävartalon ja jalkojen maksimivoimaa 15´. Tai paremminkin jalkojen ja ylävartalon herättelyä tuo vartti.

22.12.09

Ajan vähetessä lisätään laatua 21. ja 22.12.

ma: a; juoksu 44´/10km w Laurila ja Sundell. Oli kuulemma kovavauhtisin aamulenkki palveluksessa. Olin kai sitten liian innokas.
i; juoksu 15´ + hiihto 65´ sis. intervallit 3 x 2,35km (5min) + 3 x 3min mäki + 10 x 1min, kaikissa rakosissa palautus 1 minuutti + juoksu 15´

ti: i; juoksu 35´ + hiihto 55´ sis. VK-intervallit 5km (11´11´´) + 2,5km TT (6´31´´) + 5km (11´15´´) palautuksina 2min + juoksu 15´. Viisumianomus otti aikaa menomatkalla ja hintaa tuli kolmisenkymmnetä euroa pelkistä passikuvista ja postituksesta.

Päivisin opin johtajaksi. Tylsää puuhaa pitkän tauon jälkeen oppia jotain uutta. Olisinpa pelkkä kesäsuunnistaja ja nyt Etelä-Afrikassa.

20.12.09

Viikossa metsään

7.12.
-ajelut
-hiihto 175´ kevyt

8.12.
-j 30´, Tenetti ympäri
-h 100´ sis. reipas ja kova 3,5km 8´58´´ ja 8´22´´ + 10 x 35´´/55´´ mäkivedot, eli tasotesti (hapot 1.0, 5.8 ja 6.4) ja päälle intervalleja + tukilihaskuntopiiri 10´
-h 125´, josta TT 80% + ylävartalon maksimivoimaa (esim. 3x80kg penkkiä) ja palautukset keskivartaloa ja jalkoja kestovoimaperiaatteella 25´

9.12.
-15´
-110´ sis. mäkivedot 2 x 5 x 1´26´´-1´32´´ / 1´30´´ / 15´, rajuja happovetoja
-h 125´/44km + j 30´

10.12.
-j 25´
-h 105´ sis. parisprinttivedot hisustaen tykkilatu-urilla, vedot noin 6min, 6min ja 5min, palautukset 7min ja ennen viimeistä vähän pidempi. Stafu ja Masa mukana skanbailemassa, pärjäsin (lyhyellä hajonnalla:-).
-h 120´/34km + yläv. maksimivoima ( esim. 5x70kg penkkiä) ja palautukset vatsoja 20´

11.12.
-j 15´
-h 120´ sis. 44´ reipas/kova VL noin 18km, Japskityyppisesti Stafun ja Masan kanssa. Ensin tippu Masa ja sitten lopuksi minä. Onnistunut treeni siis.
-h 110´/32km + keskivartalon pikavoimakuntopiiri (20/40sek) ja kuntopallon heittelyä, yhteensä 20min

12.12.
-j 15´
-h 115´ sis. 2 x 5 x 1´20´´ - 1´30´´ / 1´30´´ / 2 x 13´ rennon reipas hisuttelu tykkiurilla. Vedot Stafun kanssa. Satuakin hapotti.
-ajelut

Viikolla kävin Ruokosen pöydällä useampaan otteeseen.

13.12.
-ei reeniä

14.12.
-j 20´ + loikat 10´ aamulenkiksi
-h 60´ sis. intervallit 1min + 3min + 5min + 3min + 1min / 1min + 10min reipasta, pakkasessa.

15.12.
-metäs

16.12.
-metäs

17.12.
-metäs ja paskana

18.12.
-paskana fyysisesti

19.12.
-paskana fyysisesti
-hiihtokisa, kännissä hiihtelyä

20.12.
-paskana
-hiihtokisa, vähän keveämpi humalatila jo. Emppu hiihti kovempaa.
-juoksu 15´ + hiihto 120´/38km + juoksu 15´. Pikkuhiljaa alkoi olla normaalia menoa. Univelat kun on nukuttu, niin voi todeta viikon toimineen ihan hyvänä huoltavana viikkona. Tästä on hyvä alkaa työntämään reeniä.

Huomenna alan reenaan. Oonpas tainnut joskus ennenkin näin ilmoittaa?!?

6.12.09

Itsepäisyyspäivä

a; juoksu 7km/30min, Mierolan lenkki

ap; sauvajuoksu (ylämäet kävellen tai loikkien) 145´, loppuun 20min/5,1km reipasta mäet loikkien. Reitti kulki Haljamin hajuilta Parolannummen poteroiden kautta Ahvenistolle ja takaisin.

Illalla ei ehi reenaamaan.

5.12.09

5.12. vihdoin taas kunnon hiihtoa

a; juoksu 60´/14km Tuomiojärven kierros

ip; hiihto 100´/32km, sisälsi 3 x 3,2km / 2min ja 3 x 1,6km / 1min kovaa Saarijärven tekolumiladulla.

Hypätäänpä Saarijärven tekolumiladun ensikerran kunniaksi Reiden tekstailun mukaelmaan. Reisi nimittäin lienee vuodattanut ladulle enemmän hikeä kuin Saarijärven kunta on suihkinut vettä taivaalle sitä rakentaessaan.

Lauantaina ohjelmassa oli raastoa. Raasto sisälsi 3 x 3,2km ja 3 x 1,6km kovaa Saarijärven baanalla. Tappeluun lähdin yhden parin taktiikalla, Peltosilla, joilla olin hiihtänyt elämäni jokaikisen lenkin Lahdessa. Voitelematta niitä kertaakaan.

Hieman epäilytti luiston kesto. Vetojen ajoiksi tulivat kuitenkin 7.39-7.46-7.49-3.46-3.49-3.46. Kulku oli melkoinen ja hidastuvat ajat selittyvät vain suksien halusta imeä paskaisen ladun likaa itseensä kilokaupalla.

Pitkien vetojen toisella kierroksella happo hiveli reisiä melkoisesti reitin ainoaan mäkeen. Lyhyissä vedoissa happo hivelikin sitten jatkuvasti, kun palautusajat jäivät olemattomiksi.

Maksimivauhdeilla tuli liikuttua yli puoli tuntia. Seuraavan kerran suksitaan sitten vasta maanantaina Vuokatissa. Huominen on raastava päivä ihan muissa merkeissä.

4.12.09

Turhan rikkonainen 28.11. - 4.12.

pe;
-j 25´ + kevyt hieronta
-h 16km/60min sis. 5km reipas 16´14´´ (Ritiksen Vitonen) ja suksitestit karussa vesikelissä
-j 35´/8km hautuumaalle parilla ruskolla höystettynä. Mukana tummumassa Leku ja Emppu.

la;
-aamuverkat 10´
-HS-kisa 9km/40min + verkat
-j 20 verkkailuvauhdilla madellen

Kisakauden avaus meni perseelleen kakkosrastille, kun luulin oikoa uraksi ja sen jälkeen en luottanut karttaan hetkeäkään ja olin vieläpä melko varma, että leimasin kakkosen väärin.

su;
-aamuverkat
-HS-kisa 23km/86min + verkat
-h 145´ ja väsy parin tunnin kohdilla

Yhteislähtö oli jo melko sujuvaa, kun vain pääsi muista eroon. Lopussa piti olla liian nerokas ja lukea kesusspedenä karttaa sieltä urien alta. Urat ja maaston muodot ei sitten ihan olleetkaan kohdillaan.

ma;
-j 20´
-h/hs 130´ sis. kova 6km/14´30´´ (viimevuonna 16´24´´...) + rennonreipasta rastinottohisuttelua
-matkustelut Lahteen. Kone oli myöhässä ja nukkumaan pääsin vasta yhdeltä yöllä. Huonouninen yö vaikutti aika monta päivää, kun intin päivärahoilla on suhteellisen hankalaa maksella univelkoja.

ti;
-j 23´/4,7km
-j 80´/16km + ylävartalon maksimivoimaa ja keskivartalon tukilihaksistoa 25´. Juoksussa mukana Marika ja Peesi.
-j 80´/23km kiihtyvä (4:30/km -> 3:20/km), Huikko mukana ekat kolmevarttia.
-iltahölkät...

ke;
-j 23´/4,7km
-partiosuunnistus 65´ + verkat (30´-40´). Peesin kanssa juostiin ja ei löydetty yhtä rastia. Ampujat, golffarit, futarit, yleisurheilijat ja autourheilijat sen sijaan löysivät...
-loikat 3 x 5 x 20-loikkia (vuoro- ja luisteluloikkia) mäkeen + verkat 20´

to;
-j 23´/4,7km
-mattotesti (30min kiihtyvää) + juoksuverkat 50´. Jalka hajalla ja paikat juoksureenailusta jumissa.
-iltahölkät...

pe;
-j 23´/4,7km
-j 15´ + h 40´ + j 15´, kiersin Urheilukeskuksessa yhtä lumikasaa
-iltaverkkahölkkää Laajavuoren lumitilanteen tarkistaen 20min + keskivartalon tukilihaksia päälle