25.12.12

Tornionjoen mutkasta etelään



Olen suunnistanut kolmena perättäisenä vuotena Suomen maajoukkueen huonoimman sijoituksen MM-kilpailuissa. Ei niin mairittelevasta ennätyksestä herää väistämättä kysymys, mitä nimeni tekee tulevanakin vuotena maajoukkueen listoilla.

Jokaiselle vuodelle olisi oma tarinansa, selityksensä. Nuo vuodet ovat vieneet kovimman nuoruuden uhon mennessään.

Oma palo huippu-urheiluun ei ole kuitenkaan hiillostunut. Osa syynsä on lähipiirillä: perheellä, Pellon Ponnen suunnistajilla ja työnantajalla, eritoten Kainuun Prikaatin liikuntaihmisillä, jotka arkielämän pyhänä kolminaisuutenani huippu-urheilun palo silmissään suorastaan vaativat elämään unelmaani.

Olen kiitollinen, että saan taas harjoitella. Jos joskus vielä olen hyvässä kunnossa, olen taatusti onnellinen siinä hetkessä.

Blogeja perustetaan kun on jotain sanottavaa tai jotta saisi tyttöystävän. Minulla on maailman ihanin tyttöystävä ja kuulemma blogini ei ole ensisijainen syy siihen.

Jos minulla jatkossa on sanottavaa, kirjoitan sen ylpeänä ponsilaisena ”Karun maan, villin kansan” sivuille.

Rauhallista Joulua itse kullekin säädylle, yhteiskuntaluokkaan katsomatta. Tämmöinen olisi kuulunut toki jo pelpo.blogspotin puolelle, mutta menkööt nyt maailman ensimmäisen sosialistin syntymän kunniaksi.