21.9.09

21. "uusi kausi"

a; juoksu 45´, Empun ja Flashin perus aamulenkki eli Laajavuoren kierros. Mukavan mäkinen reitti.

ap; juoksu/sauvailu/koordinointi/loikkiminen 80´ Laajavuoressa. Eli alkuverkaksi juoksua 15min ja koordinaatioita 10min, siihen päälle nousukunto.comin testisauvarinne 3´16´´ ja mummojen, teinien sekä blondien innoittamana sauvakävelyä puolisen tuntia. Loikkia päälle ja hölkät kämpille. Sauvarinteessä sauvoista oli häviävän pieni apu, näillä käsillä ei tällä hetkellä tee mitään muuta kuin korkeintaan nyplää pitsiä naapurissa.

ip; rullahiihdon testailua 45min. Tylyä puuhaa. Illalla vielä vähän jotain kuntopiirin tapaista.

Seuraavan reilun puolen vuoden aikana juoksu liikahtaa vain satunnaisesti ja tuntuu hyvältä ei koskaan.

Korpisoturi MM-kisoissa


I

Hälytys tuli aamutuimaan. Komppanian tiedossa saapuva lähtö oli ollut jo vuorokausia. Autokyyti. Mitä ihmettä sellainen edelsi Suomen armeijassa.

Kapteeni Vuorisen komennuksesta joukkue otti asennon. Kantapäät kopsahtivat tavallista terävämmin ja käännöksessäkin oli mallikelpoista ripeyttä. Komppaniassa kiersi sitkeä huhu liikekannallepanosta. Joukkueesta uhosi innostus, joka luultavasti on tunnettu kaikissa sotaan lähtevissä joukoissa.


Kolonnan tuli saapua maantielle, jota pitkin pääsee Tartoon ja miksei kauemmaksikin, jos miehistä vain olisi ollut menijöiksi. Upseerit kehottivat miehiänsä käyttämään jokaisen tilaisuuden lepoon:

-Opetelkaa odottamaan pojat.

-Osaahan tuon jo. Kaksymmentä vuotta on ootettu elonkorjuuta. Veis jo oottamasta.

Sitä ei ollut tarkoitettu upseereiden korviin. "Herrat" saivat kuulla yhtä ja toista. Suomalainen sotamies osaa veistää aika hyvin, kun sille tuulelle sattuu.

Joukkueen valuttua tienvarteen alkoi miehistönkuljetusauto vaappua näkyviin. Joukkue tyhjensi vänrikki Järjen käskystä vesilastinsa. Käsky ei naurattanut, sillä siitä saattoi päätellä, että ajo kestäisi kauan.

Luutnantti Tunne keräili sanoja yhteen, miten sattui muistamaan, ja alkoi laulaa:

Niin pitkä on tie tuntemattomaan

Niin pitkä kuin kulkemamme tie.



II

Heikosti ajettu kärrytie, tai oikeastaan vain pari metsään ajettua kärrynraidetta, kiemurteli halki korpikuusikoiden ja peltoaukeiden.
-Ei mitään meteliä sitten, rajalle on pari kilometriä, ilmoitti päivystäjä.

Tienmutkan takaa kuului hevosen pärskyntää. Ensimmäinen tykki tuli näkyviin. Aliupseerin Tunteen mielen täytti riemukas hurmos:
-Jo on pojat pyssyjä nuo. Ne kun alkavat huokumaan, niin viedään naapuria tukka suorassa jalat eellä.

- Pieniä on silakat joulukaloiksi, kyllä sitä on kuule tuollakin puolella. Minä pahoin pelkään, että saadaan kuulaa vastaan ihan tarpeeksi, pyrki vänrikki Järki hillitsemään liikaa intoa.

Siinä samassa se alkoi. Oikealta, valtatien laidasta kuului yksinäisiä tykinlaukauksia.
-Maantien suuntaan menee.
-Kauaksi tähtää, ei edes vihellys kuulu.
-Hiukan jos kääntää niin täällä on.

Se oli harkitsematon lause. Miehet alkoivat vääntelehtiä peloissaan. Vänrikki Kokemus aloitti puheenvuoronsa:
-Taitaa olla tarpeellista selittää, kun minä meinaan olen ollut. Ei siinä oikeastaan ole kuin rauhallisesti se on otettava. Kiiru on pidettävä ajallansa. Hätäilemällä ei tule muuta kuin kusipäitä mukuloita, niinkuin sitä sanotaan. On muistettava, ettei ihmisiä kummempia ole nekään. Lyijyä ne tottelee niinkuin kaikki muutkin.


III

-Kakkonen hyökkää, kuiskasi joku jännityksestä tukahtuneella äänellä. Luutnantti Tunne toisteli toisteli hengästyneenä mieleensä iskostunutta säettä: Joukkosi eessä... joukkosi eessä... Hän ei uskaltanut jatkaa, urhona kaadut, vaan hoki samaa uudelleen ja uudelleen.

Naapurijoukkue lähti liikkeelle. Tunne nousi ja komensi kankealla äänellä: Kolmonen eteenpäin!

Väkisin hän repaisi itsensä vauhtiin ja miehet seurasivat häntä. Pitkälle he eivät ehtineet, kun vaivaiskuuset alkoivat rätistä. Hengästyneenä hän huuteli:
-Eteenpäin! Ei saa jäädä tuleen makaamaan!

Luutnantti Tunne nousi, esimerkiksi muille, huutaen:
-Hakkaa päälle pohjan poika!

Kuului räjähdys. Miehet tajusivat, että luutnantti Tunne vaipui kasaan. Joukkueenjohtajan loppu oli tullut, ensimmäisen taistelun alussa.

Vänrikki Järki otti joukkueen johtoonsa. Taistelu hoitui loppuun pienin tappioin. Vain alikersantti Kenkä repesi kahtia eksyneen kranaatin silpomana.


IV

-Uraaaaa...aaa...raaaa

-Ei tainnut tulla paraatimarssia Uraliin, huusi vänrikki Kokemus epätoivoisesti. On meinaan ilma täynnä lyijyä ja kauaa ei sekaan sovita.

Panssarivaunu oli ohittanut miinalinjan ja lähestyi esteittä kokoajan tuliattaen. Pst. kivääreitä tarvittiin muka toisaalla.

Vaunu oli parinkymmenen metrin päässä. Aliupseeri Rohkeus näki muutaman askeleen päässä kaatuneen puun ylös nousseen juurakon.

Rohkeus kaappasi nopeasti miinan ja syöksähti nopeasti juurakon taakse. Samalla hän kuuli Vänrikki Kokemuksen huutavan:
-Nyt ampukaa minkä ennätätte!

Rohkeus vavahti ja oli mennä sekaisin jännityksestä. Hänen ylikiihottuneeseen mielentilaansa Kokemuksen huuto iski niin kuin varoituksena uudesta ja tuntemattomasta vaarasta.

Hän epäröi miinan kuntoa. Pioneeriksi opiskelu oli myöhäistä. Hän tiesi vain, että miina räjähtäisi painon alla. Hetki oli tullut.

Hän näki silmissään esiinvilisevän telaketjun kuvan.
-Siihen, siihen.

Sitten hän heitti. Miinan paino ei antanut mahdollisuuksia tähtäilyyn. Rukouksentapaisia pyöri Rohkeuksen mielessä.

Samalla hän näki näyn, joka vavahdutti hänen mieltään. Oikeanpuoleisen oli pakko sattua. Hän painautui juurakkoa vasten toivoen, että se suojaisi tarpeeksi paineelta.

Parin sekunnin kuluttua koko maailma tuntui puristuvan hänen päälleen. Hän ei tuntenut jyrähdystä äänenä, vaan puuduttavana iskuna, joka sekoitti hänen tajuntansa.

Rohkeus lähti vaappumaan takaisin asemaansa. Hän oli joukkueen pelastaja, sankari! Viimeisillä askelilla pikakiväärisuihku lävisti hänet. Myöhemmin hänestä kenttäsairaalassa laskettiin 17 luotia.


V

Sodan viimeinen taistelu oli jo selkeää puolustustaistelua. Salamasota oli vaihtunut asemasotaan ensihetkillä. Raskaat virheet sotataktiikassa olivat kääntäneet sodan kulun vastapuolen hyväksi.

Taistelun jälkeen väsyneet miehet kävivät nukkumaan. Itsenäisyyden uhri oli ollut valtaisa. Jäljelle jäivät vain vänrikit Kokemus ja Järki sekä muutama sotamies. Aika velikultia.



Viimeviikon reenit:

la; juoksu 55´

su (I); juoksu 35´
juoksu 45´, sis. Olarin kuntopolku kovaa 5´01´´ + 2 x 5min reippaasti (jokaisen täyttyvän minuutin loppuun 3-8sek "rusko") / 2´

ma; juoksu 20´, Vilin kanssa
suunnistus 65´, välillä reipasta

ti (II); suunnistus rennonreippaasti 16´24´´/2,8km + verkat ennen ja jälkeen. Loisto kulku, mitaleja huomenna! (eh eh he he...)

ke (III); juoksu 15´
Sotias-MM pitkä + verkat + 15´ min kilpajuoksua virolaisten alokkaitten ja Teron kanssa. Ykköselle raju koukku, yritin ottaa Vallun kiinni alussa ja vetelin riskillä. Loppu tavallista suorittamista, eli pari ajautumista ja reitinvalintavirhettä mutta muuten ihan hyviä väliaikoja.

to; juoksu 55´, kasarmia ympäri, mukana kesti Hölsö

pe (IV); juoksu 15´
Sotilas-MM keskimatka + verkat. Alku todella kovaa, mutta silti varmistellen. Yritin lopussa vetää loppuvedon, jolla viimeiset sekunnit niistyisivät pois kuleksimasta. Koukkasin sitten viimeistä suunnistusrastia reilun puoltoista minuuttia.

la (V); juoksu 15´
Sotilas-MM viesti + verkat. Helppo avausosuus fyysisesti ja henkisesti, sillä tavallisesti yritän pitää paljon aggressiivisempaa vauhtia. Suunnistus oli sujuvaa ja kovatkin jätkät tyytyivät kiltisti peesailemaan. Toki kun viimeinen rasti näkyi, alkoi sellainen sykkiminen, että sain tuotua viestin vaihtoon vasta neljäntenä noin viisi sekuntia Liettuan jälkeen.

20.9.09

20. SM-viesti

a; juoksu 15´ Varkaudessa Teron kanssa Ämmäkosken patoalueen rannoilla.

ap; SM-viesti Joensuussa, kolmas kulta putkeen H20-sarjassa. Tästä on hyvä jatkaa kohti vuotta 2014 ja Kuopiota. Mahtavia hetkiä Tankan, Espiin ja aiemmin Näyhän ja Empun kanssa. Taas pedattiin loistava paikka ankkuriosuudelle, joten sain nauttia matkasta rauhallisella suorituksella.

Pääsarjan viestikin sujui mallikkaasti, lopputuloksena 17. sija. Kovat suoritukset joka ukolta!

ip; juoksu 14km/60´, Tuomiojärven kierros Empun kanssa.

Viimeviikon ohjelmat nassahtanevat huomenna. Tiedossa sotahullu tarina vaikka Yhdysvaltain hallitus nootin lähettikin edellisestä postauksesta.

11.9.09

9/11 "Miljoonajänkkä"

a; juoksu 20min + koordinaatioita 5min. Enää en juossut nylkyissä ilman paitaa, sillä aamut alkavat olla melko kylmiä. Lenkille lähtiessä lämpölukema oli kolme plussan puolella.

ap; suunnistus 40´, sisälsi vedot 4 x 1km /1´-2´ Miljoonajänkän kartalla Tuorevaarassa ja Orankiharjun kaakkoispäässä. Hain virolaista maastotyyppiä eli Miljoonajänkän kartalta valitsin pahimmat risukot. Viimeisen vedon maastoalue on mielenkiintoinen, tuollaista ei löydy kyllä mistään muualta, paitsi tietysti... Itse harjoituksesta ei irtoa analyysiä, mutta tarinan Miljoonajänkän nimestä voisin kertoa, jotta täällä olisi jotain luettavaa.


Vejo nimen historian paljasti, kun kävin Mhy Länsirajalla tulostelemassa muutaman kartan. Aikanaan, kun siihen tietä rakennettiin, oli edellisenä päivänä kuormatut maakerrokset uponneet suohon ja tulevan tien kohdilla oli näkyvissä enää pelkkää vettä. Jänkkä imi maata siihen malliin, että tielle tuli hintaa... ehkä miljoona?

Juna Kemistä kohti etelää lähtee seitsemän aikoihin. Jää iltareenit tekemättä.

--[][][]--[][][]--Put This
--[][][]--[][][]--
--[][][]--[][][]--On Your
--[][][]--[][][]--
--[][][]--[][][]--Profile If
--[][][]--[][][]--
--[][][]--[][][]--You Believe
--[][][]--[][][]--
--[][][]--[][][]--9/11 Was
--[][][]--[][][]--
--[][][]--[][][]--An
--[][][]--[][][]--
--[][][]--[][][]--INSIDE JOB

10.9.09

10. "toinen päälle"

Tänään vain yksi kevyt harjoitus, 110min juoksua Kivivaarassa. Keventelyn syynä on ensiviikolla käytävät sotilaitten MM-kilpailut, joihin minäkin hippitukastani ja Anti-Flag fanituksestani huolimatta saan osallistua. Toissapäiväisen perusteella juoksuvire on jopa parantunut kesään verrattuna. Vaikka en ole Italian jälkeen harjoitellutkaan tavoitteellisesti, on juoksuun tullut lisää vauhtia kropan tottuessa juoksuharjoitteluun. Lenkkivauhdit ovat huomaamatta kasvaneet ja juoksulihakset muutenkin herkistyneet. Yleiskunto itsessään tuskin on ratkaisevasti kehittynyt.

9.9.09

9. "raskas kevyt päivä"

a; juoksu 20´ + elastinen kiihdytys ja päälle 10-loikka 5´

Aamupäivällä 6-7 tuntia rastipukkien rakentelua ja samoilua Karjalaisessa ja Matalavaarassa.

ip; suunnistus 25´/4,3km rennon reippaasti. Vesan iltarastit Pikku-Perävaarassa. Vesa oli tehnyt iltarasteja varten kartan uudesta maastosta. Rata oli suhteellisen runsasrastinen ja "Vesamaisia" kikkailuvälejä viljeltynä useampaan paikkaan. Oikein mukava iltarastimaasto ja -kartta tuntemattomasta maastosta. Iso Perävaarakin on Vesalta lähes kartoitettuna, joten joskus pääsee fiilistelemään siihenkin pellolaisittain omalaatuiseen mäkeen. Omalaatuisen siitä tekee se, että avokalliot majailevat rinteillä eikä vaaran laella. Laella kallion sijaan kasvaa isoa mäntyä mustikkakankailla. Näin mulle on kerrottu.


Vesa on väsymätön talkoolainen. Peruskartan pohjalta karttaa tehneenä ymmärrään näitäkin iltarasteja varten tehdyn työn määrän. Siksipä otin buffin pois päästä ja kiitin Vesaa kädestä pitäen tämäniltaisesta nautinnosta.

Väliajat tulevat huomenissa tänne. Otin kesän ensimmäisen iltarastivoiton!

8.9.09

Hätähuuto periferiasta

Edellisen tekstin loppupohjustuksissa tuli jo paljastettua, että hakemamme nuorten MM-katsastukset järjestetään Pellon sijaan 592 kilometriä etelämpänä Porissa. Todennäköisesti tässä maastossa, sekä samalla tässä, tässä ja vieläpä tässä.

Meillä pitkä matka olisi sijoittunut tänne (länteen karttaa vierittäessä Kellostapuliin asti, etelästä Matalavaara, idästä koko Haukiselkä ja loppuosa kaakkoon sijoittuvassa Karjalaisen Ylisenpääntievassa). Alueella on järjestetty yksi kisa, Lapin aluecup, noin vuonna 2001 Kitulan Voiman isännöimänä. Tai siis 20 neliökilometrin kartasta 2 neliökilometrin alueella tuolla Kellostapulin ja Lamun suunnalla. Muilta alueilta ei ole peruskarttaa tarkempaa tekelettä ennen vuotta 2009 tehty.

Keskimatka olisikin sitten järkätty lähes loppuunkolutussa Karjalaisentievassa, jossa järjestettiin PSM-viesti syksyllä 2002. Käytetty kartta oli silloin toki noin vuodelta 1993.

Olisin toiminut katsastusten ratamestarina. Ylimielisenä ihmisenä tiedän, että kenelläkään suomalaisella ei ole nuorten arvokisojen vaatimuksista vastaavaa kokemusta.

On oikein, että Rastikarhut tarjoavat nerokkaasti nuorten MM-katsastuksiin Tanskaan suhteellisen relevanttia maastoa. Sen suhteellisen kova käyttöaste vain pilaa katsastusten arvon. Maasto on monille äärimmäisen tuttu!

Rehellisesti tunnustettakoon, että ensi kesän nuorten MM-edustaja Taneli on käynyt keskimatkalle suunnitellussa maastossa useamman kerran, vaikka Taneli toki asustelee 70 kilometrin päässä Karjalaisentievoista. Itseluottamuksen kannalta onkin hyvä juttu, että Taneli juoksee itsensä MM-joukkueeseen muualta kuin Pellosta.

Olen varma, että nuorten MM-katsastusten pitopaikan valinta johtui ainoastaan Porin "edullisemmasta" sijainnista Pasilaan katsottuna kuin itse maastoista ja radoista. Katsastuksia ei haluttu Pelloon, koska Pello on periferiaa.

Olen kirjoitellut vastaavista tapauksista ennekin. Ensimmäisenä tulee mieleen tämä suhteellisen vihainen uutinen.

Jotenkin tuntuu, että "liitossa" halutaan egoistisesti ajatella ydinalueiten etuja ja samalla kusettaa periferioita. Liitto itsessään ei toivottavasti ole mätä järjestelmänä, vaan joku/jotkut sen päättävistä elimistä näkevät maailman suhteellisen suppeana. Yksittäisillä henkilöillä on mahdollisuus oppia ja muuttua, järjestöillä itsessään ei pahus kyllä sellaista kykyä ole.

Urheilijana minä olen viimevuosina kuulunut "kultapossukerhoon" ja nuorena huippu-urheilijan minä olen monesta asiasta äärimmäisen kiitollinen "liiton" (lähinnä sen valmentajat ja valmennuspäällikkö) tuesta. Aika-ajoin vaan vituttaa lähipiirin puolesta. Ei riitä, että lumi peittää kotimetsät puolet vuodesta ja kisamatkat vievät vähintään puolet viikosta. Vielä pitää siihen päälle jäädä ilman liittojohtoista valmennustukea, onnistua katsastuksissakin etelän miestä paremmin...

Noh, tuskin tämäkään puheenvuoro mitään muuttaa. Siispä jatkamme taisteluamme tuulimyllyjä vastaan täällä jossain. Siksipä ensi kesän Tornionlaakson Rastipäivien ratamestarointi on hyvässä vauhdissa. Tavoitteena on kaiken tämän jälkeen osallistujamäärä, joka kattaa järjestelyistä seuralle aiheutuneet kulut. Se tarkoittaisi noin viidesosaa Helsingin Suunnistajien iltarastien normaalista osallistujamäärästä.

Nuorten MM-kilpailuissa Tanskassa menestymään mielijöille antaisin ehdotukseksi Pellossa harjoitusleirin pitämisen. Kun kuvittelimme vielä alkukesästä saavamme nuorten MM-katsastukset, teimme Empun kanssa Pellosta katsastuksia ajatellen harjoituskarttoja 32 neliökilometriä. Lisäksi rehelliset nuorten MM-katsastajat saavat ilman muuta harjoitella tuolla 25 neliökilometrin Tornionlaakson Rastipäivien kisa-alueella ennen kisojakin. Laadukkaita ja Tanskaan relevantteja harjoitusmaastoja on siis tarjolla kolmen viisitoistatonnisen A3:sen verran. Jokaiselle tulijalle lupaan kartat ilmaiseksi, ratoja ei pääse juoksemaan rastilipuille, mutta krepit sekä rastipukit löytyvät kaikista maastoista melko kattavasti. Tule jo tänä syksynä! Minulta voi kysellä, kuinka se onnistuu helposti ja halvalla.

Tässäpä Tornionlaakson Rastipäivien kisakartoista esimakua. Ratamestarina olen pyrkinyt kuuntelemaan pesupaikan neuvoja. Pitkä matka järjestetään tavallisesta poiketen launataina. Etenkin pääsarjoilla radat vastaavat oikeita pitkän matkan vaatimuksia viidentoistatonnin kartalla. Pisin rastiväli miehillä on noin neljä kilometriä lyhimmän jäädessä noin sataan metriin. Matkaa kertyykin yhteensä sellaiset reippaat 14 kilometriä.

8. "kello tykkäsi"

ap; juoksu 10´ + "Ritavaaran Kymppi" -testijuoksu 38´49´´ + suunnistus 34´/4km kevyesti.

Ritavaaran Kympin edellinen ennätykseni tuli tehtyä Italian junnu-MM:ien valmistavalla jaksolla. Silloin maalitolppien välissä kello näytti numerosarjaa 40:46. Legendaarinen Kympin testi on henkisesti yksi tärkeimmistä testijuoksuistani ja sen enkasta lähes parin minuutin lohkaisu kertoo minulle, että olen erittäin hyvässä kunnossa. Aikaisempien arvioitteni mukaan 39 minuutin alitus tarkoittaisi ratakympillä aikaa 31 - 32 minuutin väliin.

Ritavaaran Kympin noususumma on 400 metriä, pohja on alussa ja lopussa pehmeätä purupolkua ja muutoin umpenevaa metsäpolkua. Kilometrit kuudesta kahdeksaan ovat kovimmat, sillä jakso on lähes yhtämittaista nousua Rovaniementien laidasta Makkaravaaran päälle. Tonnien ajat: 3´38´´, 3´58´´, 3´52´´, 3´54´´, 3´54´´, 3´40´´, 4´26´´, 4´17´´, 3´54´´, 3´13´´.

Testijuoksun perään juoksin ehkä kolmannen kerran järjestelemieni Valkeavaaran iltarastien a-radan. Vaikka kartta on omaa käsialaani, edelleen jouduin suunnistamaan tarkasti varsinkin radan alkuosalla. Maasto on Valkeavaaran rinteellä sen verran erikoista, että sitä on vaikea oppia ulkoa. Vuoden 2007 iltarastien tulokset.

Iltapäiväksi ajelenkin sitten Haukiselkään rakentelemaan rastipukkeja. Aikaa tuo ottanee kolmesta viiteen tuntiin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että illan aikana täytyy vielä avautua. Voi toki olla, että Kairoissa vaeltelu laittaa asiat mielessäni oikeaan arvojärjestykseen ja teksti jää syntymättä. Kerrotaan nyt kuitenkin, että Kairojen sitoutumattomana äänenkannattajana minua pännii tähän Haukiselkäänkin välillisesti liittyvä seikka. Siellä ei nimittäin tulla käymään nuorten MM-katsastuksia ensi kesänä. Itsessään tuo katsastuskisojen haaveeksi jääminen ei ole minulle niinkään kova paikka, mutta kun tämä on taas pieni esimerkki minun mielestäni vääränlaisista periaatteista, joilla ydin käsittelee periferiaa.

7.9.09

7.9. "monenmoista"

Kerrotaanpas päivän urheilupuuhat verbaalisesti.

Eilispäivän ensiavussa maajoukkueessakin uraa tehnyt lääkäri Sirola kehotti polven röntgenkuvausta. Kotimatkalla, joka muuten päättyi tänään kahden aikoihin, olin pari kertaa ajaa EsPiin Opelin perään, kun vasen jalka ei taipunut kytkimelle. Aloin itsekin uskoa, että on parempi selvittää, löytyykö lumpio ja kierukka yksinä kappaleina. Jos murtuman todetessaan lääkäri ei antaisi lupaa urheilla niin sitten urheiltaisiin luvatta.

Polvi kuvattiin ja murtumia ei ollut. Limapussi tai jokin muu vastaava oli tohjona ja tulehduttanut polven. Hoito-ohjeiksi annettiin kylmä ja lepo, joista ensimmäistä ajattelin yrittääkin.

Lepo tuli kuitenkin myös käyttöönotetuksi, sillä julkiseen blogiin liian henkilökohtaisista syistä en ehtinyt aamupäivällä lenkkeilemään. Aamupäivän levon jälkeen uskoin, että polvi toimii jo pikku verryttelyjen jälkeen moitteetta, joten jätin buranat sun muut ottamatta ratavetoreeniin.

Ajatuksena oli juosta ihan kunnon setti tonnin vetoja kovaa ja rennosti, sapluunana 3min + 4 x 3:30min + 3 x 3:15 -> 2:40, palautuksina 1-4min. Viimeinen veto siis täysillä, mieluiten selvästikin alle 2:40.

Parikymmenminuuttisella alkuverryttelyllä polvi ei turtunut lainkaan, mutta kivunsieto ei ennenkään ole ollut rajoittava tekijä. Juoksin siis ensimmäisen tonnin, joka lipsahti liian kovaksi: 2:52. Neljän minuutin palautuksen aikana vaihdoin lenkkarit jalkaan. Ajatuksena oli juosta erittäin helppoa 3:30 vauhtia seuraavat vedot juoksun taloudellisuutta parantaen. Ensimmäisen vedon tarkalleen oikeaan aikaan juostuani totesin taloudellisuuden kehittämisen ihan mahdottomaksi ajatukseksi, kun vasen polvi ei taipunut yli 90 asteen ja muutenkin se laskeutui tartanille Litti-Länkisäärimäisesti koukun kautta. Ei sen takia, että kipu olisi tehnyt liian pahaa, vaan siksi, että keho automaattisesti pyrkii välttelemään kipua aiheuttavia liikeratoja. Jos SM-maastoissa juoksu näytti pahalta, ei se ollut mitään tämän päiväiseen verrattuna

Lopetin harjoituksen kesken. Jos tästä jotain hyvää puolta hakee, niin tuleehan sitten noudatettua lääkärin hoito-ohjeita tunnontarkasti. Lepoa kun tuli ohjelmaan koko loppuillaksi. Hisukauden painaessa päälle saatan parimiljoonaa (lue 200kpl) istumaannousua illan päälle tehdäkin, mutta se ei taida rasittaa polvea?

(5.-) 6.9. SM:it

5.9. SM-pitkien karsinta
a; aamulenkkeilyä 10´
ap; SM-pitkien karsinta, hyvällä karsintasuorituksella loppupään lähtöpaikka finaaliin
ip; juoksu 35´ iltaverkaksi Lahden rantabulevardeilla Tankan, Reiden, Empun ja osin EsPiin kanssa. Kiihtyvänä tietysti, lopussa mentiin kuulemma alle neljää.

6.9. SM-pitkät
a; aamulenkkeilyä 10-15 min
ap; SM-pitkät
Loppuverryttelynä ajelu Pelloon.

Finaalissa huippusuoritus, suurin aikahukka tuli otettua nelosen mäkeen noustessa, kun kolautin taas vasemman polven. Vitosvälillä hävisin sitten vajaan puoli minuuttia, vaikka en virhettä tehnytkään. Meno oli hetken aikamoista kuukkailua, kun polvi ei meinannut turtua lainkaan.

Myös Samu teki huippuvedon. Yhdessä jaoimme kaikki finaalin pohja-ajat rastiväleillä!

Ponsilaisittain päivä oli myös mainio. EsPii nappasi uransa parhaan SM-sijoituksen, 4:s. EsPiin viimevuosien taistelut tuntien suoritus on äärimmäisen kova! Reisi taas puolusti titteliään tänä vuonna b-finaalissa. Mies kaatui saappaat jalassa voittaen kovatasoisimman b-finaalin ja sääntömuutosten vuoksi itse asiassa petrasi viimevuotista SM-sijaansa sijalle 51. Veteraanikisoissa Pexi ja Sepi kiilasivat molemmat kolmansiksi. Sarjojen voittajat, Väisänen ja Bister, kertovat kisojen kovasta tasosta. Ainakin minussa kumpainenkin herättää melkoista kunnioitusta!

4.9.09

4. "tuvassa kalsarit jalassa"

ip; juoksu 30´ Parolanharjussa.

Kastuminen ei huvittanut, joten neitimäisesti pitelin sadetta aamupäivän. Verkkalenkin aikana oli ajatuksena tehdä koordinaatioita, mutta Huippuliigassa kolautettu vasen polvi ei edelleenkään taivu tarpeeksi, että kantapää läpsyisi pakaraan. Husqvarnassa kolautettu oikea polvi sitä vastoin on jo lähes kivuton.

Jos luulet, että minulla ei kulkenut juostessa, olet väärässä. Juoksun tuntuma oli äärimmäisen herkkä. Aamupäivän hukkaan heittäminen saattoi kannattaa.

3.9.09

"Raiskatun näköisen roskakatoksen" leiri 29.8 - 3.9.

Raiskatun näköinen roskakatos. Rotanloukku. Rakkaan kodin nimiä.

Valittaa ei kuitenkaan sovi. Lenkkipolut lähtevät nurkan takaa ja seinät makaavat tarpeeksi kaukana toisistaan, vuokrakin on melko huokea. Semmoinen on opiskelijakämppä Espoossa.

29.8., Husqvarna
a; juoksu 15´
ap; Husqvarnan pika + alkuverkat

Siinä on taitovalmentajille taas ihmettelemistä. Arvelin jo ennen starttia, että Uusimaalainen maasto tuottanee taas hankaluuksia ensimmäisillä kerroilla. Otin alun hyvin rauhallisesti ja kun sitten nostin selkeällä välillä vauhtia, juoksin väärään mäkeen.

30.8., Kapinarastit ja Huippuliigan Finaali
a; juoksu 15´+ koordinaatiot 5´
ap; Huippuliigan finaali + alkuverkat

Alussa taas varmistellen! Ykköselle mennessä ihme musta hetki ja kakkosen koukku. Osku vei rastille. Sitten yritin riskillä eli normi kisavauhdilla. Toimi yhden rastivälin. Lopussa helpolla vaauhdilla ilman isoja virheitä (pl kutosen seilailu) pois.

ip; juoksu 100´, Espoon keskuspuiston ulkoiluteillä

31.8. VK:ta ja viimevuotista HL:n finaalia fiilistellen
a; juoksu 40´, tuleva normi aamulenkki Sairaalan nurkilta
ap; juoksu 55´, sisälsi 40min reipasta (3:35min/km). Yllättävän mäkisen reitin löysin, penkat on toki lyhyitä mutta aika jyrkkiä kuitenkin. + kisavauhtinen suunnistus (K-6 viimevuoden Huippuliigan finaalin karsintaradasta) 8´22´´+ juoksu 10´. Kiva kulku juostessa ja liputkin löytyivät eilistä ja edellisvuotta paremmin.
ip; juoksu 35´ Samun kanssa + keskivartalon tukilihaskuntopiiri 10´

1.9. SM-pitkien fiilistelyä
a; juoksu 40´
ap; suunnistus 72´/10,5km (yht. 75´ verkkoineen :-), josta pitkät rastivälit kovaa/reippaasti (ajat 10´50´´, 6´42´´, 4´44´´, 7´49´´, 7´11´´ ja 10´06´´) ja muuten rennosti. Loppuverryttelyksi 45´ suunnistusta SM-pikakisan 2005 maastossa. Jannen ja Kalun mukana SM-pitkille tyyppimaastoilemassa.


2.9. vetopäivä
a; juoksu 40´
ap; juoksu 40´, sisälsi intervallit 5´ + 4´ + 3´ / 1´30´´ ulkoilutiellä. Ensimmmäinen intervalli kesti itseasiassa 5´13´´, juoksin sen aikana Olarin kutopolun ympäri. + keskivartalon tukilihaskuntopiiri ja vähän jalkojakin 20´, rytmityksenä 45sek töitä, 15se palautusta.
ip; suunnistus 60´, sisälsi rastinottovedot 6´21´´, 4´28´´, 4´12´´ ja 8´48´´, välissä pitkä väli kevyesti. Tämä reeni Nuuksion helmikallioilla. Kohtuullista suunnistustyötä, yhden minuutin koukun otin, kun seurailin väärää kallionenää.

3.9. lisää retro reeniä eli fiilistelyä 2006 SM-pitkiltä
a; juoksu 40´
ap; juoksu 10´ + 20-loikkia mäkeen 10´ (yht. 200 loikkaa) + koordinaatioita 5´ + juoksu 10´
ip; suunnistus reippaasti 72´/9km, Kytäjän SM-pitkien H20 rata. Pohjille verkat lähtöpaikalle ja loppuverkat vielä päälle. Paljon oli hakkuita syntynyt kisojen jälkeen silloin niin mukavaan kangasmaastoon. 12. rastin jätin käymättä, sillä en viitsinyt mennä horsmikkoheinikkoon kuluttamaaan asennetta ihan loppuun. Asennetta kun on parempi olla hitunen jäljellä vielä sunnuntainakin. Hienojakin paikkoja edelleen oli, esimerkiksi kutosrastin ympäristö seiskarastia kohti. Seiskan alue olikin sitten jo harvennettu. Muita muutoksia oli sitten esimerkiksi heinittyneet avohakkuut 1., 2., 3., 5., 6., 8., 9., 10., 11., 12. ja 13. rastivälillä. Käykää tarkistamassa, jos ette usko.

Vuoden 2006 tulokset. Janne sanoi, ettei kisa mennyt kovinkaan hyvin. Tarkkaan en osaa arvioida, kuinka paljon uudet avohakkuut ovat maastoa hidastaneet, mutta ihan SM-kullan arvoinen aika Jannella on. Omia sekuntejani en tiedä, sillä loppusuoraa oli hitusen hankala hahmotella. Tämänpäiväisellä suorituksella kova kamppailu olisi tullut, vaikka vedinkin aika kaukana kisavauhdista. Tällaisessa maastossa se ei välttämättä olisi huono juttu, jos vaan malttaisi.