11.11.11

HC-kategorian harjoittelusta HC-harjoituksiin

Tarkkasilmäisimmät nihilistit voivat harjoituspäiväkirjastani huomata harjoitusmäärieni palanneen 15-vuotiaan pellolaispojan tasolle. Useamman vuoden ajan harjoitusvaikutus syntyi harjoituksesta toisensa perään ja toteutus aiheutti närää kun aikaa ei mitenkään voinut jäädä koulunkäynnille, palautumiselle ja kehittymiselle. Urheilu-urani evoluutio on saapunut jo teininä ennakoimaani pisteeseen jolloin määrät putoavat mutta silti harjoittelu kovenee. Päiväkirjaan päätyvä harjoittelu haukkaa vähemmän aikaa päivästä mutta silti urheilun ohella en enää ehdi opiskella tai käydä töissä.

Toissapäivänä tein edellisen kovan harjoituksen ja silti vielä tänäänkin se painaa jaloissa. Tällainen lepäily ei onnistunut, tai paremminkin ei ollut tarpeen aiemmin. Yksittäiset kovat harjoitukset jäivät keskitason kategoriaan mutta yhdessä ne näyttivät ulkopuolisen silmin HC-kategorian raastolta. Nyt pyrin siihen, että yksittäiset harjoitukset kipuavat HC-kategoriaan vauhtiensa, tehojensa ja raastojensa ansiosta mutta seuraavaan vastaavanlaiseen harjoitukseen lähtiessä edellisen aikana kosketusetäisyydellä ollut risti ei enää ole näkyvissä. Uskon, että tässä vaiheessa uraa olen pohjani hankkinut ja nyt on enää kuljettava hissin lailla äärimmäisestä rasituksesta palautuneeseen tilaan niin usein kun mahdollista.

Sitä en tiedä miten tämä sopii tulevaisuuden MM-kisaohjelmaan. Niin pitkään kuin pitkämatka väliaikalähdöllä säilytetään jokavuotisessa kalenterissa on minun henkilökohtainen kuninkuusmatka tiedossa. Edelleen olen sitä mieltä, että sekaparisprinttiviestit ja vastaavat saattavat lajin kuin lajin naurunalaiseksi mäkihypystä ja ampumahiihdosta alkaen. Kun siihen yhdistetään urbaani ympäristö kaikkine lieveilmiöineen, ollaan aika kaukana lajin luonteesta.

Hyvähän se on että laji kansainvälistyy mutta mielestäni suunnistuksen ei kuulu yrittääkään levitä sellaisiin maihin joissa ei ole siihen sopivaa luonnollista ympäristöä. Kansainvälisyyden mukana suomalaisseurat täyttyvät ulkomaalaisvahvistuksista ja SM-mitaleja jää kotimaan keskivertosuunnistajille vähemmän jaettavaksi. Mielestäni SM-mitali pitää jakaa suomalaista seuraa edustavalle urheilijalle joten jos rajan tai parin takaa haalii itseään kovempia kavereita niin itseään siinä saa syyttää ja kärsiä siitä. Ulkomaalaismitalistien estäminen henkilökohtaisella tasolla mutta viesteissä heidän mitaliensa salliminen kuulostaa varsin epäjohdonmukaiselta toiminnalta ja kielii lähinnä ojassa olevan lehmän omistajista. Tehdään näin sitten kun maailman kovimmassa huippu-urheilussa eli jääkiekon SM-liigassa runkosarjassa ei välitetä kansalaisuuksista mutta playoffseissa vain kotimainen kalusto sallitaan?

Onneksi on erikoispitkä ja yö niin suomalaisetkin voi pärjätä.


7 kommenttia:

  1. Hyvä! Tuota harjoittelutehojen äärirajojen hakemista on jo odotettukin. Eiköhän se osaltaan vie lähemmäksi ansaittua kansainvälistä menestystä kesäpuolellakin.

    VastaaPoista
  2. Missä ovat maat joissa suunnistukselle ei ole luonnollista ympäristöä?

    VastaaPoista
  3. 11.11.11 13.22.aika visioiva tuo viestin lähetysaika.
    ainoita merkittäviä, tavoiteltavia nummeroi 1-3.
    t. ingengör

    VastaaPoista
  4. OMa! Har du en emailadress jag kan kontakta dig på??

    VastaaPoista
  5. Tja Tynne!

    suojuotti ( at ) hotmail.com

    VastaaPoista
  6. Tätä on tosiaan odotettu. Vuodesta toiseen "raastamalla" ei saa kuin jumisen ja hitaan äijän. Niitä liikaa reenanneita entisiä lupauksia on tämäkin maa pullollaan, ainakin hiihtopuolella. Pohjat on sulla varmasti kunnossa, siitä se ei jää kiinni. Kun maltat ottaa niiden kehittävien harjoitusten välissä riittävän kevyesti ja oikeasti palautua, pääset kovissa treeneissä uudelle tasolle ja saat itsestäsi oikeasti kunnolla irti. Sama koskee toki kisasuorituksiakin. Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista